Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Arizonassa saa nyt ahdistella latinoja laillisesti.
Joka viikonloppuaamu täällä Washingtonissa kotimme viereiselle kentälle kokoontuu jalkapallon pelaajia. Kaikki pelaajat ovat nuoria latinomiehiä, joista moni ei puhu englantia. Viikonloppuisin he ilmestyvät paikalle, potkivat palloa ja väliajoilla lämmittävät kannettavissa grilleissä empanadoja, pupusoja ja muuta hyväntuoksuista sapuskaa.
Eräs naapurimme sanoi hiljattain, että hän on harkinnut soittavansa joku viikonloppu paikalle siirtolaisviranomaiset. Kyseinen naapuri sanoi tämän puoliksi vitsinä, mutta hänen kommenttinsa heijasteli asiaa, jota ei tarvinnut sanoa ääneen, niin itsestään selvä se oli: monet futiksenpelaajista ovat todennäköisesti laittomia siirtolaisia.
Mietin miten automaattisesti naapuri oletti, että hänen keskustelukumppaninsa vaalea, eurooppalaisen näköinen nainen on Yhdysvalloissa laillisesti. Tämä pitää paikkaansa, olen ollut yli viisi vuotta naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa, ja minulla on green card eli lupa asua ja työskennellä Yhdysvalloissa. Mutta jos olisin ollut tummahiuksinen ja tummempi-ihoinen latinonainen, hän tuskin olisi uskaltanut heittää kommenttiaan.
Oleskeluluvattomia siirtolaisia on Yhdysvalloissa arviolta 12 miljoonaa, ja laiton siirtolaisuus on amerikkalaispolitiikassa kuuma aihe. Huhtikuun lopulla nimittäin Arizonan kuvernööri allekirjoitti voimaan lain, jonka varjolla arizonalaispoliisit voivat pysäyttää kenet tahansa jota epäilevät laittomaksi siirtolaiseksi, vaatia todistetta oleskeluluvasta tai kansalaisuudesta ja näiden puuttuessa heivata epäillyn putkaan.
Laki on kohuttu, koska se käytännössä johtaa etnisen taustan perusteella tehtävään syrjintään. Arizonassa elää arviolta 450 000 laitonta siirtolaista, joista lähes kaikki ovat peräisin Meksikosta ja Keski- ja Etelä-Amerikan maista. Arizonalaispoliisit tulevat vaatimaan oleskelulupaa käytännössä siis pelkästään latinotaustaisilta ihmisiltä. Asianajajat hierovatkin jo karvaisia kämmeniään odottaessaan kaikkia lain aiheuttamia rasismisyytteitä.
Laiton siirtolaisuus on yksi hankalimmista aiheista Amerikan politiikassa niin hankala, että sitä koskevat mielipiteet eivät jakaudu perinteisen demokraatti-republikaanijaon mukaan. Paperittomat siirtolaiset tekevät usein hengenvaarallisen reissun El Norteen eli pohjoiseen, koska jopa huonosti palkattu, vaarallinen työ Amerikassa on parempi kuin köyhyys tulijoiden kotimaissa. Monikaan amerikkalainen ei suostu esimerkiksi teurastamaan sikoja tai raaputtamaan lyijymaalia vanhoista taloista viiden dollarin tuntipalkkaa vastaan.
Laittomien siirtolaisten tekemä työ onkin tärkeä osa monen osavaltion taloutta syy, miksi jopa republikaanipoliitikot kuten senaattoriehdokas Marco Rubio Floridassa ja Kalifornian kuvernööriehdokas Meg Whitman ovat tuominneet Arizonan lain. Bushin puheenkirjoittaja Michael Gerson julisti hiljattain Washington Postissa, että jos Amerikassa ketä tahansa vaaditaan ilman kunnon syytä näyttämään henkilöllisyystodistus, hänellä on oikeus 1) käskeä kysyjä suksimaan kuuseen ja 2) soittaa asianajajalleen.
Toisaalta, Amerikassa on meneillään paha lama. Tässä taloustilanteessa ei ole yllättävää, että arizonalaisia ärsyttävät paperittomat siirtolaiset, jotka käyttävät julkisia palveluita mutta maksavat veroja tuskin ollenkaan. Kyse on myös reiluudesta. Siinä missä intialainen perhe säästää vuosikausia jotta perheen insinööripoika voi osallistua green card -arvontaan, sadattuhannet muut ylittävät heppoisen raja-aidan ja kävelevät Teksasin, Kalifornian, Uuden Meksikon tai Arizonan aavikoiden läpi suoraan töihin. Systeemi on periaatteessa sama kaikille, mutta maantiede suosii toisia.
Vaikka Arizonan laki on syvältä, on siitä ollut jotain hyötyäkin. Ainakin se on pistänyt vauhtia Obaman hallinnon pyrkimyksiin saada lähiaikoina kongressin eteen siirtolaisuusuudistus. Odotettavissa on, että uudistus tuo osalle Yhdysvalloissa pitkään asuneille paperittomille siirtolaisille mahdollisuuden hakea oleskelulupaa. Amerikkalaisfirmat puolestaan toivovat uudistuksen sisältävän vierastyöohjelman, jonka puitteissa siirtolaiset voisivat tulla määrätyiksi ajoiksi amerikkalaisille pelloille, tehtaisiin ja yrityksiin töihin.
Jos nämä aloitteet menevät kongressissa läpi, ne helpottavat myös monen naapurustomme jalkapallonpelaajan elämää. En usko, että se siirtolaisviranomaisista vitsaillut naapurikaan pitäisi maasta, missä oliivi-ihoisten ihmisten pitäisi elää jatkuvassa poliisin pelossa. Sitä paitsi naapurustomme olisi ilman jokaviikkoisia futismatseja, espanjankielistä riitelyä erotuomarin kanssa ja vastapaistetun empanadan tuoksua paljon tylsempi paikka.
