Teksti Veli Itäläinen

Poliittinen seksi vei taiteilijan linnaan Ukrainassa. Katso panokuvat!

Ukraina on täynnä ristiriitoja. Vuoden 2004 ”oranssin vallankumouksen” jälkeen se on kiistatta ollut Ukraina–Valko-Venäjä–Venäjä kolmikon demokraattisin maa, tosin lähinnä siksi, että vallanpitäjät ovat olleet niin kiireisiä puukottamaan toisiaan selkään, ettei heillä ole ollut aikaa kurittaa kansaa.

Toisinaan kuitenkin myös autoritarismiin takaisin kaipaavat nostalgikot pääsevät tekemään yllätysiskuja kaoottisen vallanjakoprosessin välistä. Esimerkki tästä on ”Ukrainan kansallinen asiantuntijakomitea yhteiskunnallisen moraalin suojelemiseksi”, missä toimeenpanovallan edustajien lisäksi valtaa käyttävät ”asiantuntijoina” kutsutut uskontokuntien edustajat. Komitea tekee päätöksiä siitä mitä tulee sensuroida ”kansallisen moraalinen suojelemiseksi”.

Tähän mennessä komissio on kieltänyt mm. Brüno-elokuvan ja turvaseksistä valistavan tiedotuskampanjan. Ukrainan Helsinki-komitea on ilmoittanut, että komitea on ehdolla ”Budjak roku 2009” -antipalkinnon saajaksi Ukrainassa eniten mielipiteenvapautta rajoittaneiden toimien takia. Ehdokkuuden perusteluista voi lukea ukrainaksi Helsinki-komitean sivuilta. Laki, joka säätelee komitean toimintaa, on luettavissa venäjäksi käännettynä täältä.

Valko-Venäjällä esiintyvien bändien on puolestaan edelleenkin ennen konserttia muodollisesti hyväksytettävä kaikkien esitettävien kappaleiden lyriikat KGB:llä (kyllä, Lukashenko luottaa edelleen vanhoihin brändeihin), mutta kirkkoa ei sielläkään ole toistaiseksi kutsuttu moraalipäätöksiä tekemään!

Lopulta ukrainalais-saksalaisen taiteilijan ja antifasistin Aleksander Volodarskin mitta tuli täyteen, ja hän organisoi protestin komiteaa vastaan moskovalaisen Voina-ryhmän tuella. Volodarski ja anonyymi nainen yhtyivät symbolisesti Ukrainan Radan edessä (kuvia voi katsoa täällä – Fifihän ei ole aikuismedia) marraskuun 2. päivä, ja tapahtumat lähtivät vyörymään lumipallon lailla. Raivostuneet klerikaaliset partaveikot keskeyttivät aktion:

He pieksivät Sashan ja kaupan päälle pari toimittajaa. Sasha toimitettiin poliisin huomaan, ja virkavalta alkoikin tutkia moraalirikosta ponnekkaasti. Ensiksi Aleksanderia ja anonyymia toveria vastaan nostettiin syytteet ”ryhmän avulla toteutetusta, erityisen kyynisesta huliganismista” (Ukrainan rikoslain pykälän 296 toinen osa), josta maksimirangaistus on viisi vuotta vankeutta.

Tänään Aleksanderia ollaan siirtämässä tutkintovankeuteen, jossa hän tulee arvatenkin viettämään seuraavat kuukaudet (tai vuodet). Parin päivän kurmotuksen jälkeen Sasha oli kypsä ilmoittamaan tukiryhmän majapaikan osoitteen Kiovassa, jonne poliisi sitten hyökkäsikin. Voina-ryhmän jäsenet Oleg Vorotnikov ja Natalia Keee pääsivät kuitenkin pakoon Natalian puolitoistavuotiaan pojan kanssa.

Kuka voi enää väittää, että nykytaiteen tekeminen entisen Neuvostoliiton alueella olisi tylsää?

Voina-ryhmä on saavuttanut jonkinasteista mainetta myös Suomessa. Keväällä 2008 he osallistuivat ”Forbidden art” -näyttelyyn Helsingissä. Heidän ehkä kuuluisin performanssinsa oli päivää ennen vuoden 2008 presidentinvaaleja Moskovan biologisessa museossa järjestetty ”Pane karhunpojan, perillisen puolesta!”, missä ”perillisyys” venäläisessä poliittisessa kontekstissa viittaa järjestelmään, jossa vallanpitäjiä ei valita, vaan heidät nimittävät väistyvät vallanpitäjät.

Voina-ryhmä on riippumaton ja kantaaottavuuden aste ryhmän performansseissa on vaihdellut, mutta ehkä eniten heidän sympatiansa kuitenkin kallistuvat ”Toinen Venäjä” -koalition suuntaan. Ryhmän manifestin englanniksi voi lukea täältä.

___

Nyt lukija varmaan jo arvuutteleenkin, miksi aktit biologisessa museossa olivat aitoja, mutta Radan pihalla Kiovassa vain näyteltiin? Syitä voi olla monia – esimerkiksi viileä sää ja esiintymispaineet. Voi olla, että Aleksanderkin tulee pohtimaan tätä vielä useaan kertaan, jos oikeakin pano olisi jäänyt viimeiseksi viiteen vuoteen.

Aleksanderin kohtalosta tiedotetaan Fifin sähkepalstalla tapahtumien edistyessä.