Teksti Tuuli Hakulinen

Dochki-Materi-klubin ulkokuori ja sisältö eroavat kuin yö ja päivä.

Ulospäin rakennuksen voi tunnistaa valtaukseksi vain muutamasta rupusesta tägistä tai vaimeasta kumeasta jumputuksesta, jonka alkuperää on vaikea aavistaakaan, kun seisot tällä hiljaisella sivukadulla. Silloin tällöin unohdetunoloisen rakennuksen musta metalliovi kuitenkin aukeaa raolleen, ja sisään tai ulos livahtaa nopeasti värikästä porukkaa. Ja sitten ovi on taas kiinni, kuin ei olisi auennutkaan vuosikausiin. Porukka hajaantuu hiljaa kukin suunnilleen, aivan kuin heillä ei olisi mitään tekemistä koko talon kanssa.

Dochki-Materi -valtauksen pimeitä portaita kiivetessä ei voi olla yllättymättä ulkoasun ja sisällä kipinöivän elämän kontrastista. Suuren salin lisäksi clubissa on chill-out, backstage ja tupakointihuone. Paikalla hengailee jo useita kymmeniä nuoria. Soundcheck on meneillään, joku myy salin nurkassa hihamerkkejä, toiset ripustavat seinälle bandista. Baaritiskillä valmistetaan vegaanisia sämpylöitä.

Tänään on luvassa hardcore-keikka: kymmenkunta bändiä, musiikkia aamukuuteen asti. Tunnelma on odottava ja hieman jännittäväkin – ja jännitystä vain lisää tietoisuus siitä, että hetkellä millä hyvänsä viereiseltä poliisiasemalta voi rynnätä joukot sisään ikkunoista ja sulkea koko paikan. Täällä jokaiset bileet voivat osoittautua viimeisiksi.