Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Matti Kohonen
Onko liiketoiminnan pakko tavoitella voittoa?
Olen aloittanut Pariisissa yrittäjän uran, tai sanoisinko kansalaisaktivisti-yrittäjän: olen se, mitä bisneskoulut nykyään kutsuvat sosiaaliseksi yrittäjäksi. Ja kun sosiaaliset yrittäjät ovat sosiaalista porukkaa, he tietenkin kerääntyvät yhteen. Tilan nimi on ”La Ruche”, mehiläispesä.
Toimistolla on sekä pied à terre -tyyppejä eli ”välilaskeutujia”, jotka vuokraavat pöytää 10 päivää kuussa, sekä noin 20 butinneursia eli kuhnareita, kuten minä, jotka ahkeroivat vakinaisesti. Osa yrityksistä on sponsorirahalla toimivia järjestöjä, muut taas ovat rekisteröityneet toiminimiksi tai vastaaviksi pienyrittäjiksi.
Yrittäjiä ja järjestöjä siellä on joka lähtöön, muun muassa Mosaique HR, joka välittää harjoittelijoita sekä työpaikkoja etnisten vähemmistöjen edustajille, tai Ashoka, joka taas jakaa sosiaalisille yrittäjille palkintoja joka vuosi. Sitten on vielä Joseph Le (non) Marchand, joka on mesenaattikonsultti, eli selvittää rikkaiden asiakkaiden pyrkimyksiä lahjoittaa rahojansa.
Mehiläisenpesällä on myös yleisölle suunnattua ohjelmaa, sillä tilan yhteydessä on myös ravintola-konferenssikeskus Le Comptoire Générale, jossa järkätään seminaareja, elokuvailtoja, sekä näyttelyitä. Ajatuksena on avata tila myös ulkopuolisille ja toimia St. Martinin kanaalin varrella yhteisöllisenä tilana. Joka toinen tiistai-ilta onkin happy ruche, jossa on tarjolla luomuviinejä ja muita virvokkeita.
Yrittäjillä on velvollisuus osallistua tilan sisäiseen hallintaan. Joka perjantai meillä on yhteinen lounas le buzz, jossa esitellään uusia asukkaita, kerrotaan saavutuksista ja selvitellään sisäistä hallintaa kuten keittiön siisteyttä, tilankäyttöä sekä etsitään liittymäkohtia toistemme aloitteisiin.
Tilalla on myös virtuaalinen puoli, la REVE, eli La Ruche Virtuelle, jonka kautta hoidetaan kaikki yleiset ilmoitukset. Kaikilla käyttäjillä on omat profiilit, esitykset toiminnasta, keskustelufoorumeja, jne. Etuna omalle virtuaalitilalle on se, että keskustelujen ja profiilien julkisuutta saadaan säädeltyä, joten se on virtuaalisestikin demokraattinen käyttäjien määritellessä myös tämän alueen käyttöä.
Mikä sitten on sosiaalinen yritys? Asiaan on yhtä monta vastausta kuin on yrittäjiäkin, mutta periaate on se että yritystoiminnalla ei pyritä maksimoimaan voittoja. Sen sijaan tarkoitus on toteuttaa sosiaalisen ja yhteisöllisen hyödyn tavoitteita. Toiset taas kutsuvat toimintaperiaatetta ”tappiottomaksi”, sillä toinen ajatus on pystyä itsenäisesti rahoittamaan yrityksen toiminta ilman ulkopuolisia tukia. Jos voittoja tehdään, niin ne tulisi investoida yrityksen toimintaan tai maksaa parempaa palkkaa työntekijöille ja jäsenomistajille.
Jospa kaikki yritykset muuttuisivat sosiaalisiksi? Myös tähän pyrkivät ainakin radikaalimmat sosiaaliset yritykset, sillä ajatus yrityskulttuurin muuttamisesta kokonaan on keskeisessä osassa sosiaalisten yritysten toimintaperiaatteissa. Toiset tämä ajaa hieman eristyksiin voittoa tavoittelevista yrityksistä: kumppaneita haetaan vain toisten osuuskuntien ja sosiaalisten toimijoiden parista. Monet, kuten minä, hyväksymme voittoa tavoittelevat yritykset vielä toistaiseksi kumppaneiksemme, vaikka toimimmekin niiden perusperiaatteiden ulkopuolella.
Ajatuksena olisi pitkällä tähtäimellä rakentaa solidaarinen talous, jossa yritysten tuottamien palveluiden koko kirjo löytyisi sosiaalisten yritysten taholta. Tätä odotellessa käyn vielä hintoja ja palkkoja polkevissa Carrefour- ja Monoprix-supermarketeissa ja puhun aseteollisuuden omistaman Buygues Telecomin puhelimeen. Solidaarisen talouden vaihtoehtoja kun ei ole tarjolla…
Toisaalta, miksi supermarketit ja kännykkäfirmat voisi olla sosiaalisia yrityksiä? Onhan rikkalle boboille suunnattuja luomukauppoja jo kaikkialla, ja suuri osa niistä ei tavoittele voittoja. Bangladeshissä on Grameen Phone, Telenorin ja mikroluotot ”keksineen” Grameen-Pankin yhteisyritys, jonka voitoista Grameenin omistaman osakepääoman suuruinen osuus menee Grameenin omistamalle yleishyödylliselle säätiölle.
Jos kännykät ja vähittäiskauppa voi olla ainakin osittain sosiaalista yrittämistä, niin kai sitten loputkin.
