Teksti Matti Kohonen

Rautatieasemalla työmatkalainen, siirtolainen ja kauppias kohtaavat.

Muutettuani uudelle alueelle Pariisissa tulin miettineeksi, minkä takia juuri rautatieasemat tuovat kaupunginosille erilaisen ilmeen. Ne nimittäin tuovat yhteen niin siirtolais- kuin työyhteisöjäkin, ja ovat työmatkalaiselle jokapäiväinen osa arkea.

Pariisista pääsee lähestulkoon mihin tahansa Keski-Euroopan maahan noin 12 tunnin junamatkalla. Junia käyttävät matkustajat ja kaupustelijat ovat luoneet tästä aivan oman elämäntavan.

Itse asun Gare du Nordin vieressä, noin neljän metropysäkin päässä Rue Faubourg St. Denisistä. Sen ostoskäytävät ovat nykyään täynnä intialaisia ravintoloita, joita muualta Pariisista saa etsiä kiven takaa.

Gare du Nordilta pääsee Eurostar-junalla kahdessa ja puolessa tunnissa Lontooseen, Thalys-junilla tunnissa Brysseliin ja yöjunalla Kölnin kautta Berliiniin. Aseman ympäristön kortteleissa asuu erityisesti intialaisia ja turkkilaisia siirtolaisia.

Rautatieaseman lähellä olevilla intialaisilla ravintoloilla ja turkkilaisilla kaupustelijoilla on suorat ja kohtuuhintaiset yhteydet maahantuojiin sekä Saksaan että Britanniaan. Myös Ranskan parhaimmat maatalousmarkkinat ovat lähellä.

Näiden siirtolaisten vieressä asustaa kasvava Brysseliin katsovien EU-työläisten ja Lontooseen reissaavien akateemikkojen ja finanssityöntekijöiden siirtokunta, johon itsekin kuulun. Käyn Lontoossa junalla noin kerran kuussa, usein parikin kertaa hoitamassa omia kehitysrahoitusprojekteja ja väitöskirjaani. Muutama luennoitsijakin käy luennoimassa viikoittain toispuolen kanaalia.

Myös laittomasti Eurostarilla kulkevat kerääntyvät Gare du Nordin läheisten kortteleiden puistoihin suunnittelemaan huomattavasti vaarallisempaa ja kalliimpaa matkaa Britanniaan. Kanaalin päässä olevaan lainsuojattomien paratiisiin pyrkivät afgaanit yhtä lailla kuin afrikkalaisetkin.

Monet siirtolaiset odottavatkin puistoissa ihmissalakuljettajien ja muiden trokaajien lähtömerkkiä siitä, että heille olisi löytynyt paikka kanaalin ali matkaavan rekan kontissa, tai että heille on järjestetty väärennetty henkilöllisyys ja he voisivat siis matkustaa junalla tavallisten työmatkalaisten seassa.

Muutkin asemat ovat luoneet omat siirtolaisryhmänsä. Sveitsiin ja Välimerelle pääsee Gare du Lyonilta kolmessa ja puolessa tunnissa, ja Montparnassen aseman yöjunat vievät Lissaboniin ja Madridiin. Omat tapaamiseni ovat Gare du Nordin laiturilla, jossa sekoittuvat Lontoon arkihuolet sekä tuliaiset aseman kupeesta maanviljelijöiden markkinoilta.