Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuuli Hakulinen
Talonvaltausta pietarilaisittain, osa 1.
Pietari tarjoaa talonvaltauksesta haaveilevalle uskomattomat apajat: historiallisen keskustan alueella on useita toinen toistaan hienompia tyhjillään olevia vanhoja taloja. Jo tyhjän talon bongaus aiheuttaa entisellä valtaajalla unelmoinnin ketjun: tämä olis hyvällä paikalla, tuolla ylimmässä kerroksessa vois asua, ja tossa keskikerroksessa vois olla vaikka kahvila tai anarkistinen kirjasto…
Todellisuudessa eurooppalaishenkisiä avoimia squatteja ei tästä kaupungista löydy. Pietarilaisen valtauksen olemassaolon edellytys on huomaamattomuus. Mustat liput eivät katoilla liehu, eivätkä valtauksen ulkoseinät peity graffiteihin. Mitä värittömämmältä vallattu talo näyttää ulospäin, sen parempi. Ikkunatkin peitetään sisältä päin mustalla muovilla, ettei valot näkyisi pihalle. Jos valtauksella järjestetään keikkoja, äänieristys on tärkeä osa valmistelua. Valtauksen edessä hengaileminen on ankarasti kielletty – etteivät ulkopuoliset vain älyäisi kurkistaa mitä talossa oikein tapahtuu tai hälyttää paikalle miliisiä. Niin kauan kuin valtaus saadaan pidettyä salassa, se voi toimia.
Squatit ovatkin usein tavallaan väliaikaisia. Jos valtaus paljastuu virkavallalle, on helpompi lähteä suosiolla ja sitten vallata uusi rakennus kuin pitää puolensa poliisin ylivaltaa vastaan. Toinen vaihtoehto estää häätö on ollut tilojen vuokraaminen epävirallisesti kaupungin asuntovirastolta. Tämä menetelmä oli suosittu vielä 90-luvun lopussa, mutta sittemmin korruptiota ollaan saatu aisoihin ja asuntojen hinnat ovat nousseet niin, ettei niitä kannata vuokrata pilkkahintaan taiteilijoille tai vaihtoehtonuorille.
Valtauksia löytyy kaupungista moneen lähtöön. Kodittomien asunnoiksi valtaamat huoneistot eivät välttämättä eroa tyhjästä talosta mitenkään – paitsi käyttötarkoitukseltaan. Jos kyseessä ei ole aivan syrjääntyneet ja alkoholisoituneet asukkaat, yleensä pikkuhiljaa asuntoon alkaa kerääntyä läheisiltä roskiksilta ja pihoilta kerättyjä kalusteita ja muita tavaroita. Lämmitys saattaa onnistua polttamalla tulta uuneissa. Seuraavia askeleita on lukon asentaminen oveen ja sähköjen vetäminen.
Poliittisemmat valtaajat sekä taiteilijat aloittavat yleensä viimeksimainituista. Kun sähköt on saatu kytkettyä, hoituu lämmityskin kätevästi itse askarrelluilla sähköpattereilla. Vesi puolestaan pitää useimmiten kantaa taloon ulkopuolelta – hyvällä tuurilla läheisen talon kellari ei ole suljettu, ja sieltä sattuu löytymään käyttökelpoinen kylmävesihana.
Tyypillisempiä pienempiä valtauksia ovat keskustan asuintalojen tyhjilleen jääneet mansardat eli ullakkohuoneistot. Tässä tapauksessa valtaajat pääsevät helpolla mukavuuksien suhteen: talo on jo valmiiksi kytketty yleiseen vesi- ja lämmitysverkkoon ja palvelut pelaavat myös ullakolla.
Asunto saattaa muuttua valtaukseksi myös kuin itsestään. Purkutuomion saaneen asuintalon asukkaiden uudelleensijoittaminen saattaa viedä vuosikausia, ja tänä aikana jo tyhjennetyt huoneistot pysyvät yleensä edelleen laittomasti käytössä. Näitä asuntoja saatetaan jopa vuokrata edelleen esimerkiksi opiskelijoille.
Silloin tällöin asuntovaltausten lisäksi syntyy myös alakulttuurivaltauksia: vaihtoehtoclubeja, treenitiloja tai taidenäyttelyitä. Myös nämä paikat ovat mahdollisimman salaisia, turvallisuussyistä. Talojen tarkkaa sijaintia ei levitellä edes kavereiden kesken, ja muutenkin aiheesta puhutaan vain salamyhkäisesti vihjaillen. Ja tämähän tietenkin vain lisää valtausten viehätysvoimaa…
