Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Hanna Kuusela
Kristillinen Norja ja kapitalistinen Suomi.
Norjan mediassa kirjoitettiin kahden viikon aikana yli 2500 artikkelia musliminaisten huivista. Huivikeskustelu on rantautunut Suomen rajoille.
Kalabaliikki alkoi, kun kävi ilmi, että Norjan poliisin johto oli valmis tukemaan ajatusta, jonka mukaan naispoliisitkin voisivat halutessaan käyttää huivia. Tämän taustalla oli erään huivia käyttävän musliminaisen syksyllä poliisille lähettämä kirje, jossa hän kyseli mahdollisuuttaan tulla poliisiksi. Poliisijohdon mukaan olisi hyvä, jos poliisit pystyisivät paremmin edustamaan yhteiskunnan eri ryhmiä. Ihan kaikki eivät olleet samaa mieltä.
Kiistassa on kuulemma kyse monikulttuurisuusideologian ja sekularismin välisestä köydenvedosta. Monikulttuurisuus tarkoittaa suunnilleen sitä, että kaikilla on oikeus harjoittaa ja tuoda myös julkisesti esiin uskoaan, kun taas sekularistinen valtio toimii siten, että uskonto pidetään yksityisenä asiana ja valtio on neutraali. Monikulttuurisessa Isossa-Britanniassa saat pitää turbaania päässä, vaikka olisit paavi. Ranskassa on paras jättää suuri osa päähineistä kotiin.
Periaatteessa kiista menee näin. Käytännössä se ei vielä missään ole kulkenut näitä polkuja pitkin. Ei myöskään Norjassa.
Norjan perustuslain mukaan maan hallituksen jäsenistä suurimman osan tulee kuulua luterilaiseen kirkkoon. Hetkinen? Maassa on siis uskonnonvapaus, mutta vääräuskoisten ei kannata kiinnostua esimerkiksi yhteisten asioiden hoitamisesta. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta luterilaiset hieman tasa-arvoisempia. Afganistanissa uskonnon kritisoiminen julkisesti on kielletty. Pohjoisessa meillä on jotain, mitä kutsumme sananvapaudeksi ja mistä olemme ylpeitä. Saa toki kritisoida, mutta älä käyttäydy niin kuin puhut?
Tämän vuoksi Norjassa huivikeskustelussa ei ole kyse maallistuneen valtion ja monikulttuurisen valtion välisestä kiistasta – vaan kristillisestä valtiosta ja sen murenemisen mahdollisuudesta.
Koska imago on pohjoismaissa niin tärkeää, metroissa toki mainostetaan monikulttuurisuusfestivaalia huivipäisillä naisilla. Periaatteessa on kivaa, että kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, mutta älkää uskoko periaatteeseen.
Koska Suomessa matkitaan aina naapureita, viime viikolla asiaa yritettiin tietysti rantauttaa suomalaiseen keskusteluun. Uutisen mukaan ”huivikiistat kytevät jo suomalaisilla työpaikoilla”.
Jotain omaperäistäkin suomalaisessa keskustelussa kuitenkin on.
Esimerkiksi HOK-Elanto on kieltänyt näkyvät uskonnolliset tunnusmerkit. Henkilöstöjohtaja Antero Leväsen mukaan: “Täytyy ymmärtää se, että asiakaspalvelussa toimivien henkilöiden täytyy olla yhdenmukaisesti pukeutuneita.”
Näyttää siis siltä, että Suomessa kiistassa kristillisen kirkon on korvannut kapitalismi. Pääoma vaatii yhtenäistä käytöstä ja univormua – ja sitä saa palvoa.
(Norjan puolustukseksi on sanottava, että kirkon ja valtion liittoa ollaan uudistamassa. Odotan jännittyneenä samantyylistä uudistusta pääoman ja ihmisten välille Suomessa.)
