Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Kadri Taperson pohtii, mikä pääsee julkisuuteen ja mikä ei.
Vuoden äiti vaatii, että eläkkeen suuruus pitäisi olla sidottu lasten määrään. Ei se kai hänen oma ideansa ollut, mutta pienen lihatehtaan omistavalle kahden lapsen äidille se varmasti sopisi. Lapsettomat elävät vaan itseänsä varten, hän väittää.
Kerran vuodessa valitaan vuoden äiti, tai joskus kaksikin. Muut äidit kai miettivät silloin, että miksi he eivät ole niitä parhaita.
Toinen julkisuuden syleily oli taas nimeltään Hyvä esikuva, siinä valittiin nuorten hyväntekijöiden joukosta voittajaksi tyttö, joka on järjestänyt jo montaa kertaa lahjojen tekemistä lastenkotien lapsille. Olisin toivonut, että tyttö ei olisi kuullutkaan kilpailusta, vaikka onhan toisaalta hyvä, että ihmiset tekee hyvää, totta kai. Ja onhan nämä kilpailut ainakin niin sanotusti poliittisesti korrekteja ja vaarattomia.
Tyttö oli Hiidenmaalta, tuttu, soitin äidille ja onnittelin. Tapahtuma oli muuttanut tytön koko perheen elämän. Ei olekaan niin, että jokaisella on omat 15 minuuttinsa salamanvalossa. Maaseudulla kuuluisuus muistetaan kauan. Ja jos kaikki toteutuisi, kuten vuoden äiti haluaisi, pitäisi tytöllä olla tulevaisuudessa paljon lapsia, muuten hänellä saisi vain pienen eläkkeen, vaikka muuten olisi ollutkin vaikka miten hyvä esikuva.
Mitä vielä? Mediassa luetaan korruptiosyytöksiä poliitikoille. Eläinsuojelijat väittävät, että Virossa on kaduilla kaksi miljoona kissaa mutta kukaan ei usko. Ihmiset ostavat yhä enemmän arpoja, ja kirjaimellisesti tappelevat uusien ostoskeskuksien ja kenkäkauppojen ensimmäisten päivien alennusmyynneissä. Tämä on kyllä perua Neuvostoliiton ajoilta, silloin meillä oli tapana kerätä halpaa ja ilmaista tavaraa, koska koskaan ei tiennyt, mitä huominen tuo. Muistan kuinka 1990-luvun alussa jaettiin saippuaa ja sokeria ynnä muuta. Tunnen ihmisiä, joilla on samat saippuat vieläkin tallella.
Viron eläinoikeustoiminta tulee järjestämän jo neljännen turkisteollisuuden vastaisen mielenosoitukseen lauantaina, se on isoin vuosittain järjestettävä mielenosoitus. Tiedättekö, että Virossa mielenosoittajat eivät voi liikkua millä kadulla haluavat? Poliisi päättää, missä saa kulkea. Muutamalle kadulle saa mennä vain silloin, jos mielenosoittajat ovat itse vuokranneet turvallisuusyrityksen valvomaan.
Turkisteollisuuden kieltävä lakialoite on ollut käsiteltävänä tai maannut pöydällä jo kauan Riigikogussa. Jos lakialoite pääseekin äänestettäväksi, se ei saa todennäköisesti riittävästi kannatusta. Eläinoikeusaktivistit tietävät, että aktivismi ei lisää ihmisrakkautta, mutta saa kysymään yhä uudelleen, että millä planeetalla me asummekaan.
