Teksti Siru Valleala

Japanissa asuu itsemurhia ihannoiva kansa. Lähtisitkö treffeille – kuolemaan?

Japanilaiset ovat ihania, mutta ihanana oleminen on rankkaa. Yhä uudestaan jaksan ihmetellä – erityisesti muualla Aasiassa reissattuani ja kotiin Tokioon palattuani – tuota hymyilyyn ja ystävällisyyteen käytettyä energiaa. Japanilaiset tuttavani ovat kertoneet, että heille ulkomaiden tylyys on toisinaan suuri shokki. Ystävällisyys on periaatekysymys.

Mutta entä sitten, jos käytännössä aina iloista ja hyväntuulista alkaakin yhtäkkiä ottaa päähän? Suomalaiselle v*tutus on normaali olotila, mutta kuinka on japanilaisen hymyheikin tapauksessa? Yleisesti ottaen hyväntuulisuuteen ja iloisuuteen on totuttu, koska sitä nähdään kaikkialla. Ihmiselo ei kuitenkaan missään, etenkään Japanissa, ole aina hyvää ja iloista. Erilaisia paineita on kasakaupalla.

Yritäpä siinä hymyillä, kun vaimosi on juuri muuttanut vierashuoneen petiin, töissä muut etenevät projekteissaan ja sinä et, äiti sairastaa toisella paikkakunnalla ja lapset ovat vieraita olentoja muilta planeetoilta. Tai jos paras ystäväsi hehkuttaa rakkauttaan poikaystäväänsä kohtaan ja itse alat olla parhaimman käyttöpäivämäärän ohittanut ylikypsä treffailija. Määräaikainen työsopimus uhkaa päättyä ja kaikilla muilla on enemmän merkkilaukkuja ja merkityksiä. Ei naurata, mutta naurettava on.

Eilen uutisoitiin Japanin entisen talousministerin löytyneen sunnuntaiaamuna kuolleena omasta sängystään. Sama mies herätti maailmanlaajuista kohua Roomassa helmikuussa sössöttämällä lehdistötilaisuudessa sekavuuksia päihdepäissään. Kuoleman syyksi epäillään unilääkkeitä, eikä itsemurhan mahdollisuutta ole lainkaan suljettu pois. 56-vuotiaan Nakagawan isä teki itsemurhan 57-vuotiaana.

Erittäin usein vastaavia, vaikkakaan ei yhtä tunnettuja ihmisiä koskevia, uutisia saa sanomalehdistä lueskella. Tuntuukin siltä, että jos japanilaisella alkaa mennä huonosti, tulee itsemurhaidea varsin pian ratkaisuksi mieleen. Monille se on yhtä hyvä ratkaisu kuin muutkin ongelmienratkaisukeinot – ja usein paras.

Meillä suomalaisilla masentuneisuuden syyksi mainitaan usein pimeys ja pohjoinen melankolia. Japanissa yleisimmiksi itsemurhan syiksi luokitellaan työttömyys, masennus ja sosiaalinen paine. Suomi ei jää itsemurhaamistaipumuksillaan kauas Japanista. Meillä 31,1 ihmistä sadastatuhannesta menehtyy vuodessa oman käden kautta. Japanissa luku on 34,8. Viime vuosina tilastot Japanissa ovat synkenneet entisestään, ja 30 000 vuosittaisen itsemurhan raja on reippaasti ylittynyt. Yleisimmin itsemurhia tehdään kolmikymppisyyden tuntumilla, ja alle 30-vuotiaiden yleisin kuolinsyy on niin ikään itsari.

Japanissa omia henkiä on riistetty samuraiajan seppuku-menetelmän vuoksi jo ammoisat ajat, ja samantyyppinen häpeän kulttuuri on yhä voimassa. Ylityön määrä ja taloudelliset paineet ovat helposti raskaita nauloja arkussa. Mielenterveyshoidon puute on selkeä riskitekijä, samoin kuin alkoholismin vähäinen hoito. Perheeseen ja sukuun tukeutuminen hädän hetkellä on asia, joka aiheuttaa suurta henkistä painetta ja syyllisyyttä kaikille osapuolille. Laina-ahdinko on myös hyvin yleinen syy epätoivoon, ja lainayhtiöiden velkainkerääjiä onkin arvosteltu liian suorasukaisista kovistelumetodeista.

Kuten monissa muissakin talousmahtimaissa, Japanissa miehet riistävät enemmän henkiä itseltään kuin naiset. Vuonna 2007 itsemurhan tehneistä 71% oli miehiä. Muualla idässä naiset ovat selvästi tätä aktiivisempia. Japanin poikkeavuutta on perusteltu muun muassa sillä, että avioeroja on vähän, joten yksi selkeä syy naisten itsemurhiin, ero ja yksin jääminen, on harvinaisempaa. Toisaalta kuoleman uhka itsetuhoisen miehen rinnalla on aina olemassa, sillä japanilaisen häpeäkäsityksen mukaan on parempi tappaa samalla koko muutoin häpeämään jäävä perhe kuin vain itsensä. Vastikään lehdessä kerrottiin aviomiehen, vaimon ja 5-vuotiaan pojan löytyneen samaan puuhun hirttäytyneinä Naganon vuorilla. Ei tiedetä, oliko ajatus toisen vanhemman vai molempien, mutta viisivuotiaalta tuskin kysyttiin mielipidettä.

Junan alle hyppääminen on yleinen tapa päättää päivänsä. Itsekin olen usein seissyt paikalleen jumahtaneessa junassa, jossa kuulutetaan viivästyksen johtuvan raiteiden siivoustöistä. Turmaa en ole onneksi joutunut vierestä todistamaan. Korkealta pudottautuminen, lääkkeet ja hirttäytyminen ovat myös suosittua puuhaa. Viime vuoden aikana hitiksi muodostui erilaisten kaasujen käyttäminen. Internetin Näin teet itsemurhan -ohjesivuilla kerrottiin tarkkaan joka kodista löytyvien tuotteiden kaasuntuottomahdollisuuksista sillä volyymilla, että vuonna 2008 myrkkykaasutustapauksia oli 867 kappaletta, kun edellisenä vuonna niitä oli ollut vain 29.

Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, Japanissa saatetaan lehti-ilmoituksella etsiä tovereita yhteisen itsemurhan tekoon. Yleistä on myös nähdä uutisia esimerkiksi koulutytöistä, jotka ovat pareittain hypänneet kerrostalon katolta. Suomessa yleinen itsemurhasyy on yksinäisyys ja siitä aiheutunut masentuneisuus, mutta Japanissa ilmeisesti se, että kaksi jakaa yhteisen itsetuhon tunteen ei tilannetta auta – vaan päinvastoin, se lisää rohkeutta toimintaan.

Aokigaharan metsä on saavuttanut kuulun maineen oivallisena itsemurhakohteena. Fuji-vuoren liepeillä lepäävä suuri metsä houkuttelee joka vuosi itsetuhoisia sillä tahdilla, että alueelle on hankittu poliisivartiointia, vapaaehtoisten joukkoja haravoimaan seutua uhreista sekä kylttejä, joissa kehotetaan harkitsemaan uudemman kerran. Sanotaan, että metsän maaperän mystinen, paranormaali magneettisuus aiheuttaa ihmisten eksymistä laajoin mitoin, mutta todellisuudessa eksyjät yleensä menevät hukkaan ihan tahallaan. Itsetuhon romantiikkaa lisännee suosittu Kuroi Jukain novelli, jonka lopussa rakastavaiset tekevät yhteisitsemurhan kyseisessä metsässä.

Hallitus aloitti vuonna 2007 ns. White Paper -projektin, jonka tarkoituksena on vähentää itsemurhia ainakin 20 prosenttia seuraavien 10 vuoden aikana. Tarkoitus on esimerkiksi saada ihmisten ajatusmaailmoja muutettua itsemurhan vastaisiksi ja parantaa itsaria yrittäneiden hoitomenetelmiä. Nykyinen taloustilanne kuitenkin ajaa perheitä vaikeaan jamaan, joten toimenpiteet eivät ehkä ole tarpeeksi nopeita ja tehokkaita.

Aokigaharaan tullaan varmasti tekemään synkkämielisiä, yksisuuntaisia reissuja tästäkin eteenpäin.