Teksti Siru Valleala

Japanilaisia ei kiinnosta naiminen.

Seurasin eilen, kauniissa japanilaisessa puutarhassa, kun he sanoivat tahdon. Ja hekin. Ja he!

Upealla paikalla putouksen kupeessa sijaitseva vihkihuone tarjoili selvästikin liukuhihna-aikoja, ja pihamaan rinteillä poseerasi parhaimmillaan kolmessa kerroksessa hääpareja ja heidän vieraitaan.

Kesä on Japanissakin suosittua vihkiaikaa. Temppeleillä voi nähdä perinteisiin asuihin pukeutuneita hääpareja näyttävässä kulkueessa, mutta suurin osa morsiamista vaikuttaa ihastuneen länsimaisempaan kermakakkuhääasuun ja tapaan juhlia häitä vähemmän uskonnollisin riitein.

Hyvä, että hääpareja edes kesällä näkee, sillä naimatilanne kaiken kaikkiaan alkaa Japanissa olla hyvin huolestuttava, erityisesti maan johdon mielestä. Hallituksen äskettäin suorittamien laskelmien mukaan noin 57 prosenttia alle 34-vuotiaista, naimaikäisistä naisista elää vailla avioliiton sataman levollista harmoniaa. Avioliiton solmimissuosio on laskenut rutkasti, ja morsianten keski-ikä on tätä nykyä yli 28 vuotta. Tämä maassa, jossa perinteisesti yli 25-vuotiaita naimattomia naisia pidetään jo hukkatapauksina. Ja yli kolmikymppisiä naissinkkuja kutsutaan kuivahtaneiksi joulukakuiksi.

Syitä naimahaluttomuuteen lienee useita. Eräs on naisten lisääntynyt halu tehdä töitä ja luoda omaa uraa. Uranaiset eivät edelleenkään ole miesten suosiolistoilla kärkijoukkoa. Lännestä matkittu rakkausongelma on yksi este nopeaan liittoon. Ei tahdota enää vanhempien valitsemia puolisoja vaan halutaan rakastua tulenpalavasti, löytää se oikea. Etsiminen saattaa kestää kauan, sillä Japanissa on yhä hankala tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.

Ihmiset eivät noin vain tee aloitteita ja ryhdy keskustelemaan tuntemattomien kanssa. Miehet vierastavat liian rohkeasti lähestyviä naisia, naiset taas nostavat jatkuvasti rimaansa imiessään vaikutteita ulkomaalaisista tv-sarjoista. Miehen tulee olla pitkä, komea, hyvätapainen ja rikas ja antaa vapauksia naisille. Olisi hyvä osata laittaa ruokaa, olla kiinnostunut lapsista ja kertoa hyviä juttuja. Miehet puolestaan eivät mielellään luopuisi kätevästä ja helppohoitoisesta traditiosta, jonka mukaan nainen jää häiden jälkeen kotiin kokkaamaan ja kasvattamaan lapset.

Yksi naimaintoa heikentävä seikka onkin traditio. Pettäminen avioliitoissa on edelleen erittäin yleistä. Japanissa ei ole aivan samanlaista moraalin ja synnin käsitettä kuin kristinuskon kyllästämässä lännessä. Hostess-klubit ja ilotyttöbisnes kukoistavat, ja työelämän sivutuotteena miesten on hieman niin kuin pakko käydä vieraissa – liiketoimien merkeissä. Ystäväni, ulkomailla opiskelleet japanilaisnaiset, ovat kertoneet, että he eivät halua japanilaista miestä juuri tästä syystä. Suurin osa vaimoista kuitenkin yhä hyväksyy hiljaisesti miestensä riennot. Yöjuoksut tosin aiheuttavat usein niin sanotun kahden pedin pulman – jolloin ei liene ihme, että Japanin lapsiluku on sekin uhkaavassa laskussa. Kylmenneessä kodissa eletään noidankehää, eikä eroaminen edelleenkään ole kovin suosittua puuhaa.

Tasa-arvon nimissä on toki muistettava, että myös host-toiminta elää Japanissa vahvana. Se tosin on yleensä suunnattu nuorille, naimattomille naisille, jotka työpäivän päätteeksi saattavat tahtoa ostaa hieman kehuja, tanssitusta ja palvontaa nuorilta, komeilta miehiltä luksusklubeilla.

Japanissa tunnutaan parhaillaan elävän isoa murroskautta. Modernit naiset eivät enää suostu perinteiseen perheenmuodostusmalliin, länsimaiset miehet kiinnostavat ja vapaiden, vaimoa etsivien miesten määrä kasvaa. Noin 3800 kappaletta deittifirmoja tekee ahkeraa työtä yrittäessään löytää asiakkailleen sopivan puolison. Uusi sukupolvi on kuitenkin alkanut näyttää uutta mallia. Nuoret parit käyvät treffeillä, pitävät toisiaan kädestä ja ovat avoimen rakastuneita. Nähtäväksi jää, kestääkö avoin rakkausmalli vanhemmilta opittujen traditioiden paineet sosiaalisen yhteisön vaatimusten puristuksessa.

Triumph toi oman panoksensa mukaan naimamarkkinoiden kehittämiseen. Se julkaisi viime kuussa niin kutsutut avioonvalmistautumisrintaliivit. Hurjien, enemmänkin itsemurhapommin näköisten liivien etumuksessa on laskuri, joka laskee päiviä kihlautumiseen.

Laskeminen päättyy, kun kihlasormus liitetään laskurin koteloon. Tällöin Felix Mendelssohnin häämarssi alkaa soida. Rintaliivien osana on myös teline kynälle ja leimasimelle, joilla avioliittopaperit voi allekirjoittaa. Triumphin mukaan kyseiset liivit auttavat naisia toimimaan aktiivisesti ja etsimään, ei kello kaulassa vaan rinnoilla, aviomiestä itselleen.

Settiin kuuluvat myös sydämenmuotoiset patakintaat, mutta ilmeisesti ketjua, jolla vangita nainen lieteen kiinni, ei asussa vielä ole.