YleinenKirjoittanut satu taskinen

Asioista niiden oikeilla nimillä

Lukuaika: 2 minuuttia

Asioista niiden oikeilla nimillä

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Itävallassa puhutaan nyt natseista.

Suomessa sana ”natsi” ei ole niin raskas merkitykseltään kuin täällä. Olen kuullut ”natsia” käytettävän Suomessa esimerkiksi ankaranpuoleisesta opettajasta aika helposti. Itävallassa näin ei tavallisesti tehdä. Niinpä hätkähdyttää, kun kynnys madaltuu.

Viikkoa edeltävänä lauantaina Ebenseen entisellä keskitysleirillä järjestettiin muistotilaisuus vuoden 1945 vapautuksen kunniaksi. Viisi nuorta tuli tilaisuuteen häiritsemään. Heidän sanotaan huudelleen osallistujille natsi-iskulauseita ja ampuneen heitä kohti peliaseilla. Tekijät on saatu kiinni ja heitä on kuulustelu. Kyse ei ole pelkästään ensikertalaisista. Yksi 16-vuotias koululainen on muotoillut asianajajansa avustamana kirjallisen anteeksipyynnön, jonka mukaan hän katuu tekoaan ja sanoo tarkoittaneensa sen vain koulupoikien pilaksi.

Jo viikkoja Wienin katukuvassa on näkynyt äärioikeistolaisen puolueen FPÖ:n EU-vaaliplakaatteja, joissa lukee Abendland in Christenhand, ”Länsimaat kristityille”. Kronenzeitungin sunnuntainumeroon puolue painatti ilmoituksen ”FPÖ:n veto Turkin ja Israelin EU-jäsenyyttä vastaan”.

Turkkia vastaan FPÖ on kampanjoinut hyvin vastenmielisellä tavalla jo kauan. Mutta mistä tämä Israel nyt tähän yhtäkkiä tuli?

FPÖ:n kampanjalauseet mitätöivät kaikki näennäisetkin poliittiset pelisäännöt. Niillä ei ole mitään tekemistä politiikan, arvojen tai uskonnollisten näkemyserojen kanssa. Niiden tarkoitus on ainoastaan tarttua ihmisten kriisinaikaiseen turhautumiseen, voittaa valtaa, lietsoa vihaa ja kiihottaa kansanryhmiä vastaan.

Taktiikka toimii ja puolueen kannatus kasvaa. On suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat, että ainoastaan FPÖ ottaa heidän ”pienen miehen” huolensa vakavasti. Suurin osa heistä ei ole juutalaisia tai jotain muuta kansanryhmää aktiivisesti vihaavia natseja. Ainakaan vielä. Eivät he kaikki ehkä edes kunnolla tiedä, mitä se merkitsee. Ainakaan ne 14–vuotiaat Ebenseen teinit.

Juuri näitä ihmisiä kannustaakseen Heinz-Christian Strache julkisesti kauhistelee oman puolueensa ja uusnatsien väitettyä yhteyttä ja pitää väitteitä hävyttöminä.

Niinpä koko naurettavalle natsiasialle kannattaakin vain sarkastisesti nauraa, kuten Hannelore Schuster pari viikkoa sitten kyntensä näytti. Brigittenaun kaupunginosassa järjestettiin mielenosoitus uutta islamkeskusta vastaan. Järjestäjä Schuster hermostui vastamielenosoittajien natsihuudoista ja sanoi lopuksi: ”Haluan myös kiittää kaikkia kristittyjä heidän rohkeudestaan olla meidän natsien kanssa. Alan vähitellen pitää sitä arvonimenä.“ Toisin sanoen: me halutaan vaan puolustaa omaa ja kaikilla muillakin on siihen oikeus jos sitä kutsutaan natsismiksi niin ollaan sitten natseja. Oho.

Israelin Kultusgemeinden edustajan Ariel Muzicantin mukaan oli suuri virhe viime vuonna hyväksyä parlamentin kolmanneksi puhemieheksi FPÖ:n Martin Graf, jonka yhteydet uusnatseihin eivät missään mielessä ole salaisuus. Juuri Martin Grafin hyväksyminen avasi Muzicantin mukaan tien aggressiivisen äärioikeiston systemaattiselle toiminnalle aivan uudella tasolla.

Haastattelussa Muzicant vertasi FPÖ:n pääsihteerin Herbert Kicklin käyttämää kieltä Hitlerin propagandaministerin Joseph Goebbelsin kieleen. Hänen mielestään FPÖ:n yhteydessä on turha vedota demokratiaan, kun tiedetään, että Hitlerkin alun perin valittiin aivan laillisesti.

Onko järkevää tehdä näin radikaaleja ja etenkin menneisyyteen viittaavia vertauksia? Eivätkö tästä vain saa vettä myllyyn ja lisää kannattajia juuri ne tahot, joiden mukaan valtapuolueet haluavat natsivertauksilla hiljentää kansan puolesta taistelevan rehellisen opposition äänet? Voi olla, että saavatkin. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin niin teoissa kuin provokaatioissa ylitetyn tietty vaarallinen raja. Moni arkaluontoinen asia tuntuu menneen pahan kerran sekaisin.

Liittokansleri Werner Faymann (SPÖ), Kansanpuolue ja Vihreät ottivat parlamentissa voimakkaasti kantaa FPÖ:tä vastaan. Edesmenneen Jörg Haiderin perustama BZÖ piti väittelyä kilpailijansa ”kelvottomista” ilmoituksista turhana.

Uutta on kaikkien osapuolien käyttämä kieli.