YleinenKirjoittanut Jenni Järventaus

Rakas joulupukki, Barack Obama!

Lukuaika: 2 minuuttia

Rakas joulupukki, Barack Obama!

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Jenni Jarventaus

Kahdeksan toivetta tulevalle presidentille.

Tulevaan presidenttiin uskotaan Amerikassa enemmän kuin joulun partaiseen satuhahmoon konsanaan.

Itse lakkasin uskomasta joulupukkiin muistaakseni viisivuotiaana, eräänä jouluna, jolloin laskin yksi plus yksi ja sain tulokseksi kaksi. Eli: isäni tuntui aina katoavan jonnekin hetkeä ennen kuin rivitaloasuntomme ovelle kolkutti puna-asuinen, parrakas mies säkin kanssa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Mielestäni tämä yhteensattuma oli epäilyttävä. Siksi tuona jouluna, joskus 1980-luvun alkuvuosina, seurasin erityisen tarkkaan mitä tapahtuu syötyämme joulupäivällisen ja istuessamme olohuoneessa odottaen jotain tapahtuvan. Ja kas: yhtäkkiä isäni katsoi kelloaan ja lähti litomaan huoneesta. Parin minuutin päästä portaita kolusi ylös mies, jonka punainen takki ei näyttänyt istuvan kovin hyvin, ja jonka vatsa muistutti sohvatyynyjä, joita vyötimme joskus mahojemme ympärille ala-asteen näytelmissä.

Kun tämä heppu lähestyi minua horisten jotain kilteistä lapsista, muistan seuraavat tapahtumat: tarrasin hänen liehupartaansa ja kiskaisin oikein kovaa, huutaen ”Isä!”. Mies kiljaisi kivusta – joko parta oli liimattu tai se oli hänen omansa – ja katsoi minua kuin päästäni olisi kasvanut pirunsarvet. Isosiskoni räjähti nauruun, äitini kauhistui ja olohuoneeseen palannut isäni ihmetteli minkä metakan olin aloittanut. Vuokrattu joulupukkirukka hieroi leukaansa koko loppuvisiitin, mutta minä olin silti vakuuttunut että olin paljastanut jonkinlaisen suuren huijauksen, josta halusin heti päästä kertomaan tarhakavereille.

Olen siis kai syntynyt skeptikoksi. Joskus on kuitenkin hauska uskoa, tai ainakin kuvitella uskovansa satuhahmoihin, jotka ilmestyvät yhtäkkiä keskellemme ja lupaavat pistää kaikki asiamme kuntoon. Siksi hahmottelin toivomuskirjeen Yhdysvaltain 20. tammikuuta virkaanastuvalle presidentille Barack Obamalle, johon täällä Amerikassa tunnutaan uskovan tällä hetkellä enemmän kuin joulupukkiin konsanaan.

Rakas joulupukki, presidentti Obama:

Tiedän, että sinulla on parhaillaan kova kiire, onhan Yhdysvaltain talous kaatumassa kovempaa vauhtia kuin mummo jäisellä kylätiellä, ja ympäri maailmaa käydään sotia joita sinun edeltäjäsi aloitti. Lisäksi olet muuttamassa vaimosi ja pienten tyttäriesi kanssa Chicagosta Washingtoniin (tervetuloa!), mikä aiheuttaa teille varmaan aika hoppua.

Pyytäisin sinua kuitenkin harkitsemaan seuraavia toiveitani. Olen ollut kiltti lähes koko vuoden, maksanut veroni, ulkoiluttanut naapurien koiria, vienyt kodittomille ruokaa ja käyttänyt hammaslankaa joka päivä. Eli ole kiltti ja ota pari minuuttia ajastasi näitä nöyriä pyyntöjä varten. Please.

1. Saa Amerikkaan aikaiseksi kaikille ulottuva terveydenhoito. Ei ole nasta seurata miten tuttavaperhe lähestyy konkurssia heidän keskospoikansa sairaalalaskujen takia.

2. Älä anna yhtään valtion rahaa Wall Streetille paitsi tärkeimmille pankeille, ja silloinkin vain korkeilla koroilla, jotta veronmaksajat voivat joskus saada rahansa takaisin.

3. Älä aloita yhtään uutta sotaa ainakaan pariin vuoteen, ei vaikka kuinka mielesi tekisi. Lähetä amerikkalaisia joukkoja sen sijaan ylläpitämään rauhaa Kongoon ja Darfuriin, missä niitä on kaivattu jo muutama vuosi.

4. Pakota työnantajat takaamaan ainakin kolmen kuukauden palkalliset äitiyslomat, ja tee vanhempainvapaa mahdolliseksi kaikille isille.

5. Palauta voimaan ympäristön ja uhanalaisten lajien suojelulait, jotka edeltäjäsi kumosi.

Lisäksi esittäisin pari paikallisempaa toivetta, nyt kun sinusta ja perheestäsi on tulossa oikeita washingtonilaisia.

6. Tee jotain Washingtonin julkisille kouluille. Eihän enää 2000-luvulla pidä olla kouluja, joista 40 prosenttia oppilaista valmistuu ilman kunnollista lukemis- ja kirjoittamistaitoa, eihän?

7. Lisää pyöräteitä. Fillaroin päivittäin muistomerkin ohi, joka pystytettiin hiljattain kuolleen 22-vuotiaan pyöräilijänaisen muistolle, ja se vetää mielen aina aika maahan.

8. Kiellä Britney Spearsin musiikin soittaminen. Säädä sen sijaan pakolliseksi paikallisten radiokanavien soittomateriaaliksi ska-yhtye The Slackersin koko tuotanto.