Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Näihin aikoihin Virosta tullaan Suomeen keikkatöihin, turkiseläimiä tappamaan.
Virolaiset juhlivat marraskuussa kahta päivää, mardipäeviä ja kadripäeviä, jolloin lapsilla on tapana kiertää ovelta ovelle laulamassa. Lahjaksi saadaan makeisia, välillä pientä rahaakin. Muistan, että lapsuudessa nämä illat olivat hienoja: etsittiin pukuja, maalattiin kasvot ja opeteltiin lauluja.
Historiallisesti juhlapäivillä on koettu olevan monta merkitystä. Ne toivat muun muassa kodeille onnea. En osaa sanoa, elääkö tapa vielä kaupungeissa, mutta maalla lapset tietävät, kuka avaa oven missäkin talossa ja mistä voi saada makeisia. Meiltä, esimerkiksi.
Tänä vuonna meillä oli tarjota vain omenoita. Varoitin lapsia tästä ovella. No ei sitten, lapset sanoivat ja menivät muualle. Omenoita nyt kaikilla on.
Vuosia sitten monet näiden samojen hiidenmaalaisten lasten vanhemmista työskenteli paikallisella turkistarhalla, joka on nyt mennyt konkurssiin ja suljettu. Työttömien kurssilla olin heidän opettajanaan ja tuli puhetta siitä, olivatko he koskaan tunteneet tekevänsä jotain väärin. Kaikki sanoivat, että ei, sitä ei mietitty ikinä. Olin ensimmäinen, joka kysyi. Missä oli moraali?
Pari päivää sitten eräs eläinsuojelija kysyi apua, koska ajatteli, että tiedän häntä enemmän turkistarhojen tilanteesta Virossa. Hän kaipasi vinkkejä, mistä puhua Riigikogussa, parlamentissa, turkistarhoja käsittelevässä puheenvuorossa. Hän lisäsi, että älä lähetä mitään moraalisia argumentteja, kun ne eivät kiinnosta ketään.
Lähetin hänelle uutta Norjassa kuvattua materiaalia ja sanoin, että kuvat puhuvat itse – en ymmärrä, miksi moraali pitäisi jättää tästä ulkopuolelle.
Marraskuussa taas monet virolaiset menevät töihin Suomeen, turkiseläimiä tappamaan. Virolaiset ovat halpaa työvoimaa ja nyt on lamakin, ja työttömyys kasvaa. Eiköhän tänä vuonna niihin töihin ole entistä enemmän tulokkaita. Mitä ne sanovat kotona lapsille? Menen kettuja tappamaan ja tulen jouluksi lahjojen kanssa kotiin?
Vai olenko täysin väärässä? Pitäisikö miettiä, että maailma ei mihinkään muutu – vanhana aikanakin lapset kävivät ovelta ovelle vain makeisten vuoksi, ei onnea tuodakseen. Kettujen tappaminen tai vaikka lääketieteen eläinkokeet ovat ehkä lopulta sama asia?
Marraskuun moraalisten kysymysten kanssa painiessa on paras mennä huomenna lauantaina Tallinnaan Viron kolmanteen suureen turkistenvastaiseen mielenosoitukseen. Media on tästä puhunut kovasti jo etukäteen ja aina varoittanut mahdollisista ongelmista poliisin kanssa. Ei yhtä sanaa moraalista.
