Teksti Jenni Jarventaus

Republikaani ihmettelee, miksi naiset äänestävät miestä.

Mikä naisia oikein vaivaa, repulikaanituttuni ihmetteli eräissä bileissä menneenä keväänä. – Te valitatte, että naisia ei ole tarpeeksi johtavissa asemissa. No, nyt oli tarjolla yksi, mutta te menette ja äänestätte Barack Obamaa. Siinä oli mahdollisuutenne, ja te missasitte sen!

No niin. Sivuutin nopeasti ilmeisen, jonka tuttava oli kolmen kaljan jälkeen unohtanut – en saa äänestää Amerikassa – ja mumisin litaniani siitä, miten XX-kromosomit eivät automaattisesti velvoita äänestämään XX-kromosomeja, ja että Hillary Clinton teki kuitenkin ne kuuluisat 18 miljoonaa halkeamaa naisten lasikattoon, ja plaaplaa.

Ontoltahan se kuulosti. Amerikan presidentinvaaleja seuranneena olin itsekin alkuvuodesta aika äimistynyt, että Clintonin kampanja kuihtui kokoon. Vielä reilu vuosi sitten luultiin syksyn ’08 tuovan verta ja sirkushuveja, kun Clinton ja Rudy Giuliani raatelisivat toisiaan jauhelihaksi. Giuliani kuitenkin kompastui Floridaan, ja Clinton oppi, että amerikkalaiset eivät halunneet Bush-Clinton-Bush -saippuaoopperalle enää jatko-osia.

Se niistä ennustuksista. Loppusuoralle päätyivät vanha, valkoinen mies ja nuori, musta mies.

Naiset pääsivät kuitenkin taas framille elokuussa, tavalla joka yllätti niin republikaanit kuin demokraatitkin. John McCainin valinta varapresidenttiehdokkaaksi, Sarah Palin, on todellinen nainen pystymetsästä. Palinia osattiin odottaa presidentinvaalitaistoon yhtä paljon kuin Suomen seuraavissa presidentinvaaleissa veikattaisiin Sauli Niinistön vastustajaksi Kihniön kunnanvaltuuston puheenjohtajaa.

McCain ja hänen strategistinsa kuitenkin luottivat Palinin tuovan uurnille kaksi laajaa kansanosaa: ääriuskonnolliset ja naiset. Ensiksi mainittuihin taktiikka näyttää uponneen – he ovat hurranneet Palinin sosiaalisesti konservatiivisille lausunnoille – mutta mielipidemittausten mukaan naiset eivät ole nielleet republikaanien asettamaa syöttiä.

Monen mielestä kokemattoman Palinin valinta on loukkaus naisten älykkyyttä kohtaan. Jopa konservatiiviset äänitorvet kuten kolumnisti Kathleen Parker ovat nostaneet metelin siitä, että kohta sydänkohtauksen päässä presidenttiydestä voi olla perämetsien populisti, jonka mielestä lentokoneen välilasku Irlantiin käy ulkopoliittisesta kokemuksesta. Lähes kaikki Palinin lausuntoja seuraavat odottavat pelko selkäkarvoissaan mitä Alaskan kuvernööri seuraavaksi loihe lausumaan maailmasta: kieltääkö hän dinosaurusten olleen olemassa? Uskooko hän Irakin sodan olleen jumalan tahto? Haluaako hän todella laskuttaa raiskattuja naisia poliisitutkimuksesta?

Ja republikaanituttavani ihmettelee varmaan edelleenkin: Mikä ihme naisia oikein vaivaa? Eikö teille kelpaa mikään?