Viime aikoina on käyty paljon keskustelua hallituksen uudistuksista toimeentulotukeen. Sen tavoitteena on säästää 70 miljoonaa euroa – tosin ”säästö” tapahtuu siirtämällä hakijoita muiden tukien piiriin.

Toimeentulotuessa on kyse perustuslaissa säädetystä jokaiselle taattavasta välttämättömästä toimeentulosta ja huolenpidosta. Nyt tätä tukea leikataan puolella, jos hakija ei ole hakenut muita hänelle tarjolla olevia ”ensisijaisia tukia”.

Nämä tuet eivät kuitenkaan huomioi kaikkia mahdollisia elämäntilanteita. Epäselvyyttä on herättänyt erityisesti opiskelijoiden asema. Aiemmin Kela saattoi harkita tapauskohtaisesti tilanteita, joissa opintolainalla elämisen edellyttäminen olisi kohtuutonta. Kun lakia säädettiin, hallitusta varoitettiin joustamattoman linjan seurauksista.

Kaikkein julmin muutos on lastensuojelun jälkihuollon piirissä oleville opiskelijoille. Siis heille, jotka ponnistavat kenties pahimmalta takamatkalta suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos nuori haluaa jatkaa esimerkiksi kesken jääneitä yläasteen tai lukion opintoja, hänen vaaditaan ottavan siihen opintolainaa.

Tässä ei ole mitään järkeä, tämä on silkkaa pahuutta ja typeryyttä.

Näin riippumatta epävarmuudesta, jota opintojen etenemiseen tai niiden jälkeiseen työllistymiseen liittyy. Opiskelijan tulee ottaa vaikeista lähtökohdistaan huolimatta kymmenien tuhansien eurojen taloudellinen riski.

Siksi nyt monet toimeentulotuen avulla opiskelleet tai opiskelemista harkitsevat luopuvat pyrkimyksistään ja palaavat passiivisiksi. 

Opiskelu olisi monelle tässä tilanteessa parasta mahdollista tekemistä, joka saattaisi muuttaa koko elämän suunnan. Tätä hallitus on päättänyt vaikeuttaa.

Vaikka uudistuksella säästettäisiin toimeentulotukimenoissa, on ryhtiliike näennäinen ja sen suuntakin väärä.

Kannustavuudeltaan uusi linja on ennen kaikkea haitallinen. Käytännössä toimeentulotukea saavaa rangaistaan opiskelusta, ja mahdollisuus pienten työkeikkojen tekemiseen poistetaan.

Tässä ei ole mitään järkeä, tämä on silkkaa pahuutta ja typeryyttä. Tällainen ei kannusta mihinkään muuhun kuin kaiken ponnistelun lopettamiseen.

Toimeentulotukeen tehtävät korjaukset ovat toki linjassa sen kanssa, miten työttömyyskorvaustenkin kanssa menetellään. Näyttelijä Seidi Haarlalta oli evätty työttömyyskorvaus, koska hänen työnhakua varten tekemänsä video oli tulkittu merkiksi yrittäjyydestä.

Miten tällaisia kannustinloukkuja voi mitenkään pitää kannustimina?

Toisaalla nuori menetti työttömyystukensa, koska harrastuksena netissä jaettu musiikki tulkittiin yrittäjyydeksi. Nyt häntä uhkaa samasta syystä myös toimeentulotuen menetys, koska ”kannattamatonta yritystoimintaa ei tueta Kelan varoilla”. On suorastaan kafkamaista tulkita harrastus yritystoiminnaksi ja sitten rankaista sen kannattamattomuudesta.

Hallituksen poliittinen linja on selvä. Työttömäksi tai toimeentulotuen asiakkaaksi joutuneen on parasta olla tekemättä yhtään mitään. Muuten hän ottaa riskin minimitoimeentulonsa ja pahimmillaan asuntonsa menettämisestä.

Miten tällaisia kannustinloukkuja voi mitenkään pitää kannustimina? Väitän, että kyse on osin ajattelemattomuudesta, osin vääristyneestä ihmiskuvasta ja osin tietoisesta halusta lisätä yhteiskunnallisia jännitteitä.

Monien päättäjien on vaikea hahmottaa päätösten yhteisvaikutuksia tai ymmärtää taloudellisessa ahdingossa olevien arkea. Tällöin jää helposti huomaamatta, miten Kelan tuista säästämisellä on välittömät ja myös kansantaloudellisesti haitalliset vaikutukset ihmisten valintoihin tai miten budjetin yhden osan leikkaaminen vain siirtää kuluja toisaalle.

Rasismin ja uusoikeiston nousun takana on juuri yhteiskunnallinen ulossulkeminen.

Ainakin kokoomuksesta löytyy varmasti päättäjiä, jotka ovat jääneet puolueensa empatiaa hylkivän ihmiskuvan vangeiksi. Näin on helppo luiskahtaa ajatusharhaan, jossa Suomi nousee jaloilleen vain kiristämällä aina lisää huonosti voivien ihmisten ahdinkoa. Samalla unohtuu, että hyvinvointivaltion turvaverkot ovat julkisen talouden ja yksittäisten ihmisten yhteinen etu.

Nykyisin politiikassa vaikuttaa myös sellaisia pahan voimia, joille syrjäytymisen, katkeruuden ja varjoyhteiskunnan vahvistaminen on itsessään kannatettavaa. 

Vaikka perussuomalaisille tyypillistä on kyvyttömyys nähdä yksittäiset poliittiset toimenpiteet osana laajempaa kokonaisuutta, on pahoinvoinnin kasvusta seuraava epävakaus samalla populismin ja siten puolueen kannatuksen käyttövoimaa.

Voiman haastattelussa räppäri Julma Henri kuvaa lama-ajan tunnelmia nuoruutensa Oulussa. Työttömyys ja toivottomuus kukoistivat ja umpimielisyys ja rasismi rehottivat.

Rasismin ja uusoikeiston nousun takana on juuri yhteiskunnallinen ulossulkeminen, jota hallitus vain kiihdyttää ajamalla Suomea uuteen lamaan.

”En kuvitellut, että hallitus pystyisi sössimään näin paljon näitä hommia. Että voisihan sitä jotakin oppia siitä, kuinka pitkiä ne 90-luvun laman jäljet ovat. Nyt olisi tärkeää, että saataisiin pidettyä perheet hyvässä kunnossa ja että sieltä tulisi onnellisempia seuraavia sukupolvia”, Henri sanoo haastattelussa.

Seuraavalla hallituksella riittää työsarkaa, jos hyvinvointivaltion romuttamisen pahimmat seuraukset halutaan välttää.

Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja kulttuuritoimittaja, joka istuu Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnassa vihreiden edustajana.

Tilaa Voiman viikkokirje täältä.