Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje osoitteesta voima.fi/uutiskirje.
Työskennellessäni Yleisradiossa vuonna 2019 sain nähtäväkseni joitakin ministeriöiden hallitusneuvotteluihin tuottamia tausta-asiakirjoja. Päätimme silloisen kollegani, MOT-toimituksen Jyri Hännisen kanssa pienen pallottelun jälkeen tehdä laajemman tietopyynnön niistä. Valtioneuvoston kanslia kieltäytyi luovuttamasta materiaalia meille neuvottelujen aikana, mutta julkaisi materiaalin niiden jälkeen. Päätimme viedä asian hallinto-oikeuteen.
Pääargumenttimme oli, että viranomaisilla ei ole lakiin pohjautuvia perusteita olla luovuttamatta muille materiaalia, joka on luovutettu hallitustunnustelijalle. Hallitustunnustelija kun ei ole viranomainen, vaan rinnastuu lähinnä rivikansalaiseen. Näin ollen se hetki, jolloin materiaalit tulevat julkiseksi, on niiden lähtö ministeriöstä.
Kukaan ei myöskään voi kontrolloida, ketkä hallitusneuvotteluihin toimitettuun materiaaliin pääsevät käsiksi. Jos materiaali on salaista, sen toimittaminen lobbareita vilisevälle Säätytalolle on ylipäätään kyseenalaista.
Asian vieminen oikeuteen kannatti. Helsingin hallinto-oikeus ratkaisi asian eduksemme, ja niinpä neljä vuotta myöhemmin ministeriöt julkaisivat tuottamansa materiaalin reaaliajassa verkossa. Materiaaleista nousi useita valtakunnan uutisia, kuten järjestäytyneen rikollisuuden verottamisen selvittäminen.
Jos käytäntö omaksutaan, hallitusneuvottelujen läpinäkyvyys kapenee merkittävästi.
Uutiseksi nousi myös valtiovarainministeriön papereiden pimittäminen, kun se päätti kulkea omia polkujaan asiakirjajulkisuudessa. Ja taas mentiin hallinto-oikeuteen.
Toisin kuin ensimmäisellä kierroksella, jolla valtioneuvoston kanslia tyytyi Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisuun, valtiovarainministeriö halusi hakea ratkaisun korkeimmasta oikeusasteesta. Me toimittajat olimme toivoneet ennakkopäätöstä jo ensimmäisellä kierroksella.
Ratkaisu saatiin, kun oikeus määräsi materiaalit julkisiksi heti niiden valmistuttua. Ilo uhkaa kuitenkin jäädä lyhytaikaiseksi.
Valtiovarainministeriön mukaan materiaalien julkisuuden kanssa voitaisiin toimia samoin kuin eduskunnan valiokunnissa. Siis niin, että ne tulevat julkiseksi, kun asian käsittely päättyy. Jos tällainen käytäntö omaksutaan, hallitusneuvottelujen reaaliaikainen läpinäkyvyys kapenee merkittävästi. Se tuskin on ainakaan yleisön etu.
Poliitikoille asia on kaksijakoinen. Moni nykyisissä hallituspuolueissa olisi varmasti ollut tyytyväinen, jos kaikki hallitusneuvotteluissa heitetyt ajatuskukkaset eivät olisi tulleet julki. Ne kuitenkin kertovat vallanpitäjistämme, ja siksi niiden julkisuus on perusteltua.
Toisaalta harva haluaa leimautua avoimuuden vastustajaksi. Se ei oikein ole tätä päivää. Ja poliitikot mieluusti ovat tätä päivää.
Valtiovarainministeriö on spinnannut viestinsä taitavasti ottamalla etujärjestöjen materiaalin mukaan keskusteluun. Etujärjestöt ja lobbaaminen ovat osa poliittista prosessia, mutta niillä on hähmäinen kaiku.
Miksi rakentaa juridisia erillishimmeleitä hallitusneuvottelujen papereiden ympärille?
Tosiasia on, että valtaa on aina käytetty ja tullaan aina käyttämään myös virallisen neuvotteluprosessin ulkopuolella. En jaksa uskoa, että etujärjestöjen materiaalin julkiseksi säätäminen avaisi prosessia juuri sen enempää, vaikka pidänkin ideaa tervetulleena. Järjestöillä on kanavansa olla neuvotteluissa läsnä muutenkin. Jos ei ole, ne ovat kehnoja etujärjestöjä, joihin kenenkään ei kannata kuulua.
Laajempi kysymys liittyy sitten siihen, pitäisikö hallitusneuvotteluista säätää laissa tarkemmin. Nyt jokainen hallitustunnustelija käy neuvottelut tavallaan. Olemme milloin saaneet seurata Säätytalon sankarilobbareita ja milloin kuulla, että lobbareilla ole mitään asiaa koko Säätytaloon. Pelisääntöjen paikka?
Jos vuosikausien vääntö hallitusneuvotteluiden taustamateriaaleista jotain on osoittanut, niin sen, että neuvotteluja koskevaa lainsäädäntöä olisi syytä tarkentaa. Kun hallitustunnustelijalla ei ole laissa säädettyä asemaa, miksi rakentaa juridisia erillishimmeleitä hallitusneuvottelujen papereiden ympärille? Saman tien voisi luoda koko prosessille selkeät puitteet.
Tuntuu hassulta, että koko yhteiskunnan suuntaa määrittelevä neuvottelu tapahtuu juridisessa tyhjiössä, ilman selkeitä pelisääntöjä.
Nyt vain viranomaisten materiaalin reaaliaikaisen julkisuuden kautta myös yleisölle on auennut edes pieni ikkuna siihen, mistä Säätytalolla kulloinkin neuvotellaan. Sitä ei pidä vain poliitikkojen ja virkamiesten mieliksi sulkea.
Kirjoittaja on tutkiva toimittaja.
