Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumneja kirjoittaa Voiman toimitus.
Esitän vilpittömät anteeksipyyntöni yksittäisten kansanedustajien viimeaikaisista loukkaavista sosiaalisen median julkaisuista, paitsi rehellisyyden nimissä, oli siellä muitakin. Olihan julkaisuille täysi tuki perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajalta, ja myös puolueen puheenjohtaja ja muu puolueen väki on käytännössä vähätellyt, puolustellut ja pyöritellyt silmiään. Oikeastaan tämä on aika kiistatta vain viimeisin osoitus johtamaani hallitukseen pesiytyneestä rasismista. Jonka siis olen omilla toimillani sallinut kerta toisensa jälkeen. Jos tällä tavoin hyväksyn rasismin, tekeekö se minustakin rasistin? Tätä kysymystä mietin öisin.
Nämä julkaisut eivät heijasta Suomen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden arvoja on jo tässä vaiheessa vain tyhjyyttään kumiseva fraasi, jolla ei ole mitään painoarvoa minun lausumanani, olenhan antanut tämän pelleilyn jatkua käytännössä jo koko hallituksen olemassaolon ajan. Tai no, anteeksipyytäessä ei kai sovi vähätellä, joten sanotaan näin: Ei se mitään pelleilyä ole, vaan syrjintää ja törkeää ihmisarvon polkemista, joka on täältä vallan huipulta valunut myös ihmisten arkeen, koska toimiemme vuoksi kansalaisille on tullut vaikutelma, että toisia ihmisiä voi vähätellä, solvata ja kohdella kaltoin heidän taustansa perusteella. Koittakaa kuitenkin ymmärtää, että olen hankalassa paikassa. Minulla on ohittamattomia tavoitteita, kuten hyvinvointivaltion purkaminen ja ammattiyhdistysliikkeiden vallan murskaaminen. Tämä on minulle ja omilleni tuhannen taalan paikka!
anna minulle vihdoin tänä päivänä minun jokapäiväinen talouskasvuni.
Rasismille ja syrjinnälle ei ole sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Viestimme Suomessa ja kaikille ystävillemme ulkomailla on, että hallitus suhtautuu rasismiin vakavasti ja on sitoutunut torjumaan sitä, tai no, jos edellinen lausumani oli onttoa retoriikkaa, tämä on oikeammin jo paksu valhe, jota minun on toistettava toistamasta päästyänikin, koska rasismista kiinni jääminen on tosi noloa ja sen aiheuttama mainehaitta voi oikeasti kääntyä menetetyksi talouskasvuksi, konkreettisiksi euroiksi, mikä on etenkin tässä tilanteessa aivan täydellinen katastrofi. Siis kokonaiskuvassa – arvopohjaisen realismin opein – ehdottomasti pahempaa kuin rasismi itsessään koskaan.
Suomi pyrkii aina toimimaan entistä paremmin. Poliittisilla päättäjillä on vastuu toimia esimerkkeinä tässä asiassa, hyvä Luoja sentään, jos koskaan lapsestasi välitit, varjele, jottei kukaan tule ainakaan ulkomailta saatikka sieltä Aasian maista asti kysymään, mitä käytännön toimenpiteitä tästä seuraa (kotimaan media räksyttäköön). Ja Luoja varjele meitä, jottei kukaan kysy perussuomalaisilta enää mitään, ikinä, tai ainakaan siihen asti, kunnes ovat taas oppositiossa. Ja anna Herra minulle vihdoin tänä päivänä minun jokapäiväinen talouskasvuni.
Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat käsitelleet yksittäisten kansanedustajien toimintaa. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat tuomitsevat yhdessä loukkaavan ja epäasiallisen käytöksen, ja sinä mäkelänperkele tovereinesi, pidätte suunne ja äksänne kiinni tai sidon teistä joka ikisen omilla pesukarhukravateillanne eduskuntatalon kellarin patteriin ja saatte mädäntyä siellä seuraaviin vaaleihin saakka. Niin totta kuin nimeni on Antti Petteri Orpo!
