Teksti Kristiina Koivunen

Bussimatkalla Kurdistanissa.

Olen alkanut järjestää valokuvia, joita otin asuessani Kurdistanissa. Niitä on yli kymmenentuhatta, joten kuvablogeja tulee myöhemminkin.

Nämä kuvat ovat keväältä 2012 Qaradaghin vuoristosta Sîlêmanin eteläpuolelta. SÏlemanîsta Kalariin johtava tie oli poikki Darbandikhanin kohdalla, ja liikenne ohjattiin kiertotietä.

Tunnin ylimääräisen bussissa istumisen vastapainoksi sai ihailla tavallistakin upeampia maisemia. Pölypilven keskellä niiden kuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut, joten tällä kertaa keskityin tiehen.

Vuoriston serpentiinitie ei ole vaarallinen, sillä kuten kuvista näkyy, se on leveä ja tien penkatkin ovat reilun leveitä. Tien kuoppaisuus ei näy kuvissa, mutta tunnen bussin tärinän edelleen katsoessani kuvia. Matkustin pikkubussilla, niiden moottorit ovat vahvoja.

Qaradaghin vuoristolla on tärkeä merkitys Kurdistanin historiassa. Vuonna 1975 kurdien kansannousu oli tukahdutettu Irakin Kurdistanin pohjoisosissa Irakin ja Iranin tehtyä niin kutsutun Algiersin sopimuksen.

Sen jälkeen Iran lopetti tukensa Saddam Husseinia vastaan sissisodankäynnin menetelmillä taistelleelle KDP:lle (Kurdistanin demokraattinen puolue) ja se joutui laskemaan aseensa. Mutta pian Irakin Kurdistanin eteläosassa, täällä Qaradaghin vuoristossa, alkoi uusi kansannousu PUK:n (Kurdistanin patrioottinen liitto) johdolla.

Irakin armeija sai tämän alueen haltuunsa 1980-luvun lopulla vasta kymmenien kemiallisten pommi-iskujen jälkeen pantuaan toimeen Anfal-kansanmurhan ja tyhjennettyään kaikki vuoristokylät.

Nykyään Qaradagh on suosittua retkeilyaluetta, jossa sadat perheet viettävät viikonloput piknik-retkillä.