HenkilökohtaistaKirjoittanut Kristiina Koivunen

Minne Irakin öljy & öljydollarit virtaavat?

Lukuaika: 3 minuuttia

Minne Irakin öljy & öljydollarit virtaavat?

HenkilökohtaistaHenkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Kristiina Koivunen

Pohdintaa bussimatkalla Etelä-Kurdistanissa.

Luonnostelen tätä blogitekstiä käsin muistikirjaan Etelä-Kurdistanissa sijaitsevan Kalarin bussiasemalla, odottaen Sulaymaniaan lähtevää bussia. Vieressä seisoo Bagdadiin menevä bussi, kaupunkiin on matkaa 150 kilometriä. Siellä tilanne kiristyy koko ajan, täällä Kurdistanin autonomisella alueella on rauhallista.

Irakissa on parlamenttivaalit vapunaattona, 30. huhtikuuta. Viime blogitekstissäni kerroin Turkin paikallisvaaleista, pian äänestetään naapurimaassa. Se, että vaalit pystytään järjestämään, on jonkinlainen olojen vakauden merkki, vaikka Turkin pormestareilla tai Bagdadin Vihreällä vyöhykkeellä sijaitsevassa parlamenttitalossa istuvilla kansanedustajilla ei paljoa valtaa olekaan.

mainos

Turkin paikallisvaalit olivat kriittisistä ennakkoarvioista huolimatta pääministeri Recep Tayyip Erdoganin ja islamistisen AKP-puolueen menestys. Kaakkois-Turkissa kurdien BDP-puolue pärjäsi hyvin. Kurdien kannalta näiden kahden puolueen vaalimenestys tarkoittaa rauhanprosessin jatkumista – no, ainakin siihen on paremmat mahdollisuudet kuin jos kemalistinen CHP-puolue olisi saanut äänivyöryn. Vaalituloksen vaikutuksen arvioinnin Länsi-Turkkiin jätän jonkun muun tehtäväksi.

Kurdistanin autonomisella alueella ei ole pommi-iskuja, mutta muita ongelmia riittää. Hallitusneuvottelut aluevaalien jälkeen ovat kestäneet jo yli 180 päivää, mikä on ennätyspitkä aika, vaikka neuvottelut ovat aikaisemminkin olleet hitaita ja vaikeita.

Bagdad rankattiin jossain tutkimuksessa maailman epäviihtyisimmäksi kaupungiksi, Irakissa ongelmia tosiaan riittää. Kaksi asiaa ovat ylitse muiden: sunnien ja shiiojen välit kiristyvät maan arabialueilla, samoin Irakin hallituksen ja Kurdistanin aluehallituksen KRG:n välit. Sunni–shiia-konflikti on niin monimutkainen ongelmavyyhti, että jätän sen pohdinnan johonkin toiseen yhteyteen.

Irakin hallituksen ja KRG:n riita maan öljytulojen jakamisesta on Kurdistanissa sekä tärkein uutisaihe että tärkein puheenaihe. Maan hallitus on nimittäin alkanut viivästyttää öljytulojen tilityksiä KRG:lle, Kurdistanissa ei ole juuri lainkaan yrityksiä, vaan kaikki työskentelevät valtion virkamiehinä. Aluehallituksen rahapula näkyy jokaisen kukkarossa, sillä esimerkiksi opettajien palkat maksetaan myöhässä, maaliskuun palkka maksettiin 10. huhtikuuta, ja seuraava palkka tulee kuulemma vielä enemmän myöhässä.

Olen kuullut niin monta versiota riidan taustasta, etten tiedä, mikä on totuus. Irakin perustuslain mukaan öljy on valtion omaisuutta, joten ulkomaisten yhtiöiden on maksettava poraamansa tai ostamansa öljy Irakin talousministeriölle, joka puolestaan tilittää tuloista 17 prosenttia Kurdistanin aluehallitukselle. Aluehallitus on kuitenkin tehnyt Kurdistanin alueen öljystä sopimuksia suoraan ulkomaisten öljy-yhtiöiden kanssa. Siitä on ristiriitaisia tietoja, myykö se jo öljyä ohi Irakin hallituksen tekemien sopimusten. KRG kiistää asian. Irakin ja Turkin rajalla seisoo kuitenkin kilometrikaupalla öljyrekkoja, joiden lasteista ei tilitetä mitään Bagdadiin. Kurdistanista Turkin Ceyhaniin kulkevan öljyputken kapasiteetti on pian miljoona barrelia päivässä. Eikä kukaan tunnu tietävän minne nämä öljytulot valuvat.

Irak ja Kurdistan ovat luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpia alueita, mutta asukkaat joutuvat odottelemaan palkkaansa kuten Saddamin kauppasaarron aikana. Hämmennyksen lisäksi riittää tietysti kritiikkiä, ja sen kohteena on Irakin hallitus tai Kurdistanin aluehallitus, riippuen siitä mitä puoluetta kannatetaan. Kaikki kurdit eivät siis näe tällä kertaa pahiksena Irakin pääministeri Nouri al-Malikia.

Kun kurdien Goran-puolueen edustajat yrittivät selvittää Irakin öljymaksuja, sille ilmoitettiin, että tiedot eivät ole julkisia.

KRG, KDP-puolue ja Kurdistanin presidentti Masoud Barzani ovat kovan kritiikin kohteena. KDP:n edustaja Shwan Muhamad Rostam Kalarista vastasi kritiikkiin, että ongelmat Irakin hallituksen ja Kurdistanin aluehallituksen välillä ovat poliittisia, vaikka ne esitetään talousasioita koskevina kiistoina. Hän uskoi Irakin hajoavan kolmeksi valtioksi niin että shiiat, sunnit ja kurdit hallitsevat jokainen omaa aluettaan.

Pohdin tätä kaikkea bussimatkan aikana. Odotus kuumassa bussissa Kalarissa kesti melkein puolitoista tuntia, sillä täällä busseilla ei ole aikatauluja, vaan ne lähtevät sitten kun bussi on täynnä. Maisemat Sulaymaniaan ovat upeat ja kevät kauneimmillaan.

Huhtikuun yhdeksäs oli irakilaisille suuri juhlapäivä, sillä se oli Saddamin valtakauden päättymisen vuosipäivä. Monet ajoittivat häät, kihlajaiset ja muut juhlat täksi päiväksi. Seurasin itsekin iloista hääjuhlaa luonnon keskellä.

Saddamin diktatuurin tilalle irakilaisille on tullut suuri epävarmuus. Sitä lisää suositun presidentti Jalal Talabanin sairastuminen yli vuosi sitten. Hän sai aivoinfarktin ja on ollut siitä lähtien sairaalahoidossa Saksassa. Hänen terveydestään tihkuu ristiriitaisia tietoja. Monet toivovat hänen palaavan tehtävään, sillä hän on ollut koossa pitävä voima eri ryhmien välillä. Talabanin voinnin kerrotaan parantuneen, mutta hän ei ole antanut yhtään televisiohaastattelua sairastumisensa jälkeen. Hänestä on julkaistu joitakin valokuvia, mutta yleisen käsityksen mukaan ne on otettu ennen hänen sairastumistaan.

Saddamin kauden jälkeisen perustuslain mukaan Irakin presidentti on kurdi, pääministeri shiia ja parlamentin puhemies sunni. Presidentti Jalal Talabanilla on kaksi varapresidenttiä: sunni Tariq Hashimi ja shiia Al-Khuzaa’y. Kun amerikkalaiset lähtivät Irakista vuoden 2011 lopussa, Tariq Hashimi lähti Bagdadista maanpakoon Kurdistanin kautta Turkkiin. Hänelle ei ole valittu seuraajaa. Presidentti Talabani sairastui viime vuoden alkupuolella, eikä hänellekään ole valittu seuraajaa. Irakissa on shiiapääministeri ja myös presidentin virkaa hoitaa shiia. He ovat siis vahvoilla sunniarabeihin ja kurdeihin nähden.

Kurdeilla olisi historiallinen tilaisuus parantaa olojaan, mutta pystyvätkö he siihen, kun he eivät saa koottua edes omaa hallitusta puolessa vuodessa?

Ainoastaan yksi asia on varma kaaoksen keskellä: öljyä pumpataan kiihtyvällä tahdilla, jonnekin se virtaa ja jonnekin virtaa myös miljoonia dollareita.

Ihailin bussin ikkunasta upeita maisemia, ja tarkoitukseni oli liittää maisemakuvia tähän blogitekstin yhteyteen. Kameran kaapeli jäi kuitenkin Erbiliin, josta lähetän tämän jutun, eikä minulla ole täällä käytössä virusvarmaa nettiyhteyttä, johon uskaltaisin kytkeä kamerani. Seuraavalla kerralla tulee siis matkakuvia Kurdistanin keväästä.