Kuvat: Eetu Lipponen.

Suomen pitsipenikset on toteutettu perinteisellä pitsinnypläystekniikalla. Penisten mallit ovat internetin seuranhakupalstoilta. Ne ovat seuraa etsivien anonyymien miesten ilmoituksissa esiteltyjä autenttisia kulleja. Teokset on myös nimetty suoraan ilmoitusten otsikkojen mukaisesti, esimerkiksi: NAHKAkundi4NAHKAkundi ja Koko Suomi Maakunnat kiinnostaa.

Pitsinnypläys on raskaan sarjan perinnetaito. Rauma ja Orimattila ovat Suomen viralliset pitsikaupungit, joissa pitsinnypläyksellä on satoja vuosia jatkunut perinne.

Perinteestä ollaan ylpeitä, ja sitä vaalitaan miltei uskonnollisella hartaudella.

Perinteen pöllyttäminen saa aina aikaan vastarintaa – pelätään, että uudistumisen myötä voidaan menettää peruuttamattomasti jotain autenttista. Perinne ja konservatiivisuus kulkevat käsi kädessä.

Orimattilan pitsiseura totesikin, että Suomi pitäköön työnsä erossa orimattilalaisista perinnekäsitöistä.

Suomi kertoo saaneensa myös paljon myönteistä palautetta. ”Eräs rouva taas valitteli, että töissäni on paljon virheitä. Minä sanoin hänelle, että milloinka rouva on nähnyt virheettömän peniksen. Pyrin töissäni piirustusmaiseen jälkeen. Siinä mielessä työni aidosti uudistavat nypläysperinnettä.”

Käsityötaitojen hallitseminen on perinteisesti ollut naisten aluetta. Siinä onnistumista on pidetty hyvän naisen mittana. Suomi näyttää esimerkkiä, miten rajoja ylitetään.

”Olen kotoisin Lapista. Siellä olen tottunut siihen, että miesten ja naisten työt eivät ole niin tarkasti jaettuja kuin etelässä. Isoäitini oli tukkitöissä ja kaikki miehet marjastivat. Sanassa ”marjanpoimija” on kyllä vähän halventava sävy – vähän niin kuin täällä voidaan sanoa, että se on sellainen pitsinnyplääjä.

Kyllä se vaan valitettavasti niin vielä on, että munapisteillä pääsee aika pitkälle. Tarkoitan, että miehen on helppo toimia naisvoittoisella alalla, mutta naisen on vaikea menestyä maskuliinisella alalla.”

Peruskoulukin ylläpitää sukupuolijakoa. Poika tekstiilityön opetuksessa tai tyttö teknisen työn opetuksessa on edelleen poikkeus.

Suomi on työskennellyt yläasteen kuvaamataidon opettajana ja tekee edelleen sijaisuuksia.

Voisi luulla, että kyläyhteisö ei juuri tue homo- tai lesbonuoren kehitystä, mutta Suomi on optimistinen. ”Nykyään on paljon kivempaa kuin 20-30 vuotta sitten. Televisiolla ja internetillä on suuri merkitys.

Vaatiihan se edelleenkin hirveästi rohkeutta tulla ulos 15-vuotiaana, mutta rohkeitakin onneksi on. Itse yritän tukea heitä vaikuttamalla muiden aikuisten asenteisiin. Avoimuus on hirveän tärkeää”.

”Maalla on suvaitsevaisempaa kuin kaupungissa. Kaupungissa voi saavuttaa suvaitsevaisuuden illuusion, sillä ihmiset eivät tunne toisiaan. Vuorovaikutus puuttuu. Pienellä paikkakunnalla on pakko olla tekemisissä kaikkien kanssa. Maalla todellinen suvaitsevaisuus mitataan.”

”Meihin on totuttu täällä. Perheessäni on aviomies ja 8-vuotias tytär. Politiikassa puhutaan perheen tärkeydestä, mutta samalla perhe rajataan tarkoittamaan heteroydinperhettä.”

”Mielestäni tärkeintä on toimiva yksikkö, eikä se automaattisesti tarkoita, että parisuhteessa on kaksi osapuolta. Minusta olisi kiva löytää perheeseemme kolmas mies, joka tekisi keittiötyöt ja siivouksen. Itse voisin vain olla pihalla koko kesän hoitamassa eläimiä ja puutarhaa.”

Maakuntien uumenissa lymyää myös queer-kulttuuria. Se jää helposti huomaamatta, sillä kaupunkikeskeinen ja kaupallinen homokulttuuri ei ole halukas tunnistamaan muita kuin ne, joilla on selkeän homo-, lesbo tai trans-identiteetti.

Suomi arvostaa paikallista queer-skeneä. ”Orimattila on Suomen pervoin pitäjä! Kun tänne kotiutuu, oppii näkemään sen, miten eri tavoin eri seksuaalisuudet ja sukupuolisuudet toteutuvat.”

”Queer-maailma ei avaudu kaikille. Täällä on esimerkiksi tosi jännä sukupuolensa korjannut jätkä.

Jotkut ovat naimisissa, mutta harrastavat samansukupuolista seksiä, jotkut ovat yksinkertaisesti jotain muuta kuin perusheteroita.

Minä olen avoimesti homo, joten ihmisille on helppoa tulla kertomaan mulle asioita. Se on orimattilalaista queer-kulttuuria.”

Suomea suututtaa, että isänmaallisuustermi on omittu väkivallalle. ”Minulle isänmaallisuus on sitä, että yritän elää mahdollisimman ekologisesti, kasvatan suomalaisia maatiaisrotuja ja vaalin tätä kansallismaisemaa. Nypläys on isänmaallista.”

Suomi rakastaa käsin valmistettuja kauniita käyttöesineitä. Käsityöt liittyvät sosiaalisiin verkostoihin: ”Kerran viikossa on nypläyskurssi. Sen jälkeen mennään Railin luo, juodaan kahvia ja tehdään käsitöitä.

Meitä on siellä aina useampi mummo. Mä olen yksi mummoista. Mummous ei katso ikää tai sukupuolta. Se on asenne.”

Julkaistu aiemmin NHL 3/2011

Timo Varamäki

Kirjoittaja opiskelee elokuva- ja teatteripukusuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa (sic!) ja on kiinnostunut taidehistoriasta ja discosta.