Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Kristiina Koivunen
Tärkeintä on rauhanprosessin jatkuminen.
Turkkilaisen Ömer Güneyn pidätys epäiltynä Sakine Cansizin, Fidan Doganin ja Leyla Soylemezin murhista ei ole antanut riittävästi vastauksia Kurdistanin tiedotustoimiston tapahtumista. Kurdilaiset naispoliitikot löydettiin ammuttuina Pariisissa sijaitsevasta toimistosta tammikuun kymmenentenä päivänä.
Güneyn pidätys on synnyttänyt kurdimediassa vilkkaan keskustelun salaliitosta, jonka tavoite on orastavan rauhanprosessin pysäyttäminen. Rauhasta ei olekaan puhuttu paljoa kolmoismurhan jälkeen.
Turkkilaisesta salaliitosta on huhujen lisäksi myös selvää näyttöä, joka on pitänyt myös turkkilaisissa tuomioistuimissa. Nato-maissa toimi kylmän sodan aikana salainen ns. Gladio-verkosto, joka putkahti ensikertaa julkisuuteen Italiassa. Aiheesta on kirjoitettu hyvä kirja, joka on käännetty suomeksikin. Lyhyesti kerrottuna kyse on siitä, että Nato-maat eivät olleet aina sotilaallisesti ylivoimaisia Neuvostoliittoon ja Varsovan liittoon nähden, vaan pelkäsivät niiden miehittävän Länsi-Euroopan. Tätä varten perustettiin salainen sotilaallinen verkosto, joka aktivoituisi hätätilanteessa, kuten miehittäjien saapuessa.
Salaisten verkostojen toimintaperiaatteet, tai edes olemassaolo, ei aina ollut edes kyseisen maan pääministerin tiedossa. Verkostoja perustettiin eri maihin, myös Turkkiin, joka on Naton jäsen.
Gladion turkkilainen haara tunnetaan yleensä nimellä Ergenegon, mutta järjestelmän virallinen nimi oli aiemmin Sotatoimien erikoisjoukko ÖHD (Özel Harp Dairesi). Se alkoi pian elää omaa elämäänsä erillään kansainvälisestä Gladiosta, ja valmistautui aktivoitumaan myös mikäli Turkin tasavaltaa kohtaa ulkoisen uhkan sijasta sisäinen uhka.
Monet uskovat, että kurdien kansannousu ja Turkin EU-jäsenyysneuvottelut lakien uudistusvaatimuksineen herätti Ergenegonin uinuvat solut. ÖHD-koulutuksen saaneiden henkilöiden uskotaan olleen monien Turkissa 1990-luvulla tapahtuneiden murhien, ihmisten katoamisten ja lavastettujen terrori-iskujen takana. Tavoitteena oli säilyttää Kemal Atatürkin luoma järjestelmä.
Viime vuosina Turkissa oli pitkiä Ergenegon-oikeudenkäyntejä. Niiden avulla islamistinen pääministeri Recep Tayyip Erdogan sai nujerrettua suuren osan armeijan vallasta. Nämä oikeudenkäynnit olivat mahdollisuus selvittää viime vuosikymmenten mustimpia asioita, mutta asia jäi puolitiehen, sillä väitetyn salaliiton toiminta Turkin kurdialueella jäi tutkimusten ulkopuolelle.
Monet kurdit uskovatkin, että Ergenegon on pidätetyn Ömer Güneyn takana. Jos Ranskan poliisi ei selvitä asiaa kunnolla, he uskovat Ergenegonin käyttäneen yhteyksiään Gladion ranskalaiseen siipeen estääkseen murhan perusteellisen tutkimisen. Ranskalaisten on turha todistella, ettei Gladio ole toiminut siellä vuosikymmeniin – spekulaatioille on tilaa niin kauan kun murhia ei ole selvitetty.
Kolmoismurha on herättänyt valtavasti huomioita Turkissa. Hürriyet, yksi maan suurimmista lehdistä, perusti tutkivan journalismin ryhmän selvittämään murhaa. Kurdilainen Firat-uutistoimisto raportoi tammikuun lopussa. Hürriyetin ryhmän saaneen selville, että Ömer Güney lensi Pariisista Ankaraan 18. joulukuuta, vietti siellä kolme päivää tapaamatta sukulaisiaan, ja palasi sitten Pariisiin. Hürriyet haastateli Güneyn Turkissa asuvia sukulaisia, jotka olivat hämmästyneitä kuullessaan hänen Turkin matkastaan.
Euroopassa ilmestyvä kurdilehti Özgur Politika on saanut selville, että kurdivihamielisyydestään tunnettu fasistipuolue MHP:n hallituksen entinen jäsen, Euroopassa asuva Adnan Gürbüz lensi Lontoosta Pariisiin tammikuun kahdeksantena päivänä, siis juuri ennen kolmoismurhaa. Hän matkusti murhan jälkeisenä päivänä Calaisiin, ja sieltä laivalla Englantiin. Firat-uutistoimiston mukaan Ömer Güney ja Adnan Gürbüz ovat kotoisin samasta kaupungista.
Ilmapiirin kärjistymisestä kertoo Özgur Politikan juttu, joka kertoo TOP50-murhalistalla olevista Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtajista ja kurdipoliitikoista. Kaksikymmentä heistä on Euroopassa. Listan kärjessä on KCK:n (Kurdish Communities Union) johtaja Murat Karayilan ja sen johtokunnan jäsenet Cemil Bayik, Duran Kalkan, ja PKK:n aseellisen siiven HPG:n (People’s Defence Forces) komentaja Fehman Hüseyin, sekä Mustafa Karasu, Sabri Ok sekä Zübeyir Aydar, joka asuu Euroopassa ja oli Oslo-prosessin neuvottelija. Useimmat muista edellä mainituista miehistä ovat sen sijaan Irakin Kurdistanissa Kandilin vuoristossa, mitä Turkin ilmavoimat pommittaa usein.
Pariisissa murhatut naispoliitikot olivat keskeisiä toimijoita kurdipolitiikassa: Sakine Cansiz kuului PKK:n perustajiin, Fidan Dogan oli KNK:n (Kurdish National Congress) jäsen ja nuorisoliikkeessä toiminut Leyla Söylemez oli yksi Oslo-prosessiksi kutsutun kulissien takaisen rauhanprosessin neuvottelijoista.
Euroopan mailla on edessään kova urakka huolehtia täällä olevien kurdipoliitikkojen pysymisestä hengissä. Siihen on kolme tapaa: henkivartijoiden hankkiminen suurimmassa uhassa oleville henkilöille, kuten Turkissa tehdään. Muut tavat ovat vaarallisten turkkilaisnationalistien Eurooppaan pääsyn estäminen ja Turkin rauhanprosessin tukeminen.
Lyhyellä tähtäimellä kakkoskeino on realistisin vaihtoehto: eurooppalaisten tiedustelupalvelujen on siirrettävä osa huomiosta islamistiterrorismista turkkilaiseen vaaraan. Pitkällä tähtäimellä konfliktin päättyminen Turkissa on tietenkin paras ratkaisu. Siksi Euroopan on tuettava rauhanprosessia, ja suorastaan painostettava Turkki siihen. Ratkaisun on oltava kokonaisvaltainen: on huolehdittava Ömer Güneyn tapaisen palkkamurhaaja-aineksen saamisesta normaaliin elämään, mikäli heillä ei ole vakavia rikoksia vastuullaan.
PKK:n vangittu johtaja Abdullah Öcalan tapasi veljensä Mehmet Öcalanin Imralissa tammikuun puolessa välissä. Rudaw-nettilehden mukaan Abdullah Öcalan kertoi veljelleen uskovansa ulkovaltojen sekaantuneen kolmoismurhaan. Hän tarkoitti tällä tahoja, jotka ”eivät halua ratkaisua kurdikysymykseen”.
Abdullah Öcalan oli kolmetoista vuotta ainoa vanki Imralin saaren vankilassa, mutta viime vuonna hän sai seuraa: Imraliin siirrettiin kymmenen muuta poliittista vankia. Heistä osa on turkkilaisia kommunisteja, osa kurdeja, jotka ovat saaneet tuomion yhteyksistään PKK:hon. Mehmet Öcalanin lisäksi Imralissa on käynyt muitakin vieraita: Turkin tiedustelupalvelun johtaja Hakan Fidal vieraili jokin aika sitten vankilassa. Tämä osoittaa Turkin viranomaisten suhtautuvan vakavasti rauhanneuvotteluihin ja Oslo-prosessin jatkamiseen, jossa Abdullah Öcalan oli keskeinen henkilö.
Rauhan saaminen Turkkiin oli tärkein teema murhattujen naisten hautajaisissa, joihin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Heidät haudattiin Turkkiin: Sakine Cansizin hauta on Dêrsimissä ja Fidan Doganin hauta hänen kotikylässään Hanciplakissa lähellä Marasia. Leyla Soylemez on syntynyt Amedissa (turkiksi Diyarbakir), mutta hän muutti lapsena Mersiniin, jossa hänen perheensä edelleen asuu. Soylemez on haudattu Mersiniin.
