Teksti Oona Juutinen

Lopunajan lauseet: Wool Omnibus (Wool #1–5).

Hugh Howeyn Wool-sarja on yksi viime vuosien menestyneimpiä omakustannetarinoita. Alun perin Kindle Direct Publishing -ohjelman kautta julkaistu e-novelli kasvoi kysynnän myötä useammasta osiosta koostuvaksi kertomukseksi, jonka elokuvaoikeudet on nyt kaupattu Hollywoodiin. Pitkään perinteisiä kustantajia välteltyään Howey onnistui myös neuvottelemaan itselleen erikoisen kustannussopimuksen, jonka mukaan suuri kustantaja julkaisee Woolin paperilla ja varmistaa sen pääsyn kirjakauppoihin, mutta Howey pidättää itsellään oikeudet e-kirjojen myyntiin. Fiksu mies, tuo Hugh Howey.

Howeyn nokkeluus ei myöskään jää ainoastaan talouspuoleen, sillä Woolin alkuasetelma on sekin tavallisesta poikkeava ja ehdottoman kiinnostava. Wool sijoittuu post-apokalyptiseen aikaan, jossa ihmiset elävät valtavassa maanalaisessa siilossa. Siilon ulkopuolella on vain välitöntä kuolemaa, ja sinne päätyvät ainoastaan ne, joita rangaistaan keinoista pahimmalla – siivoamisella. Siivoamaan tuomitut lähetetään ulos putsaamaan maanpäälliset kamerat, jotka antavat siilon asukeille heidän ainoan pienen ikkunansa siihen, mitä maailmasta vielä on jäljellä. Siivoajat kuolevat myrkkyilmaan, ja siivoamaan joutuukin vain pahimmista rikoksista. Esimerkiksi tabun rikkomisesta – ulkomaailmasta puhumisesta ja sen spekuloimisesta, miksi ihmiset piilottelevat siilossaan eivätkä koskaan pyri tutkimaan ympäristöään, vaikka teknologia siihen riittäisi.

Wool Omnibus sisältää viisi alun perin erikseen julkaistua novellia tai pienoisromaania, joista ensimmäinen raottaa siilon salaisuutta hienovaraisesti Holstonin, siilon sheriffin kautta. Holstonin vaimo on lähetetty siivoamaan joitakin vuosia aikaisemmin tämän saatua selville jotakin kamalaa siilosta, ja nyt Holston itse, luhistunut mies, tarjoutuu siivousvapaaehtoiseksi. Onko Holston päässyt vaimonsa löytöjen jäljille? Ensimmäisen osion tunnelma on paitsi arvoituksellinen, myös surullinen ja murtunut.

Holstonin tarinan menestyttyä Howey kirjoitti sille jatkoa. Toinen osa seuraa siilon pormestari Jahnsia ja apulaissheriffi Marnesia heidän pitkällä matkallaan siilon alaosiin, yli sadan kerroksen syvyyteen, haastattelemaan uutta sheriffikandidaattia. Tämä, mekaniikkaosaston Juliette, on erikoinen nainen. Saadaanko Juliettesta sheriffi? Jahnsin ja Marnesin matka paitsi avaa siilon maailmaa hieman lisää, myös kuvaa hienosti heidän hapuilevaa suhdettaan.

Kaksi ensimmäistä novellia tuntuvat oikeastaan eräänlaisilta esiosilta pohjustamaan loput kirjasta vievää Julietten tarinaa. Juliette joutuu välittömästi uuden aseman hyväksyttyään siilon mysteerin syövereihin, ja tunnelmoinnin sijaan tarinasta tulee toiminnallinen. Samalla Howey rakentaa mestarillisesti painostavaa tunnelmaa. Hidas keriminen auki saattaa ärsyttää kärsimätöntä lukijaa, mutta se myös luo kauhuelokuvamaista oloa: sitä tietää, että pian käy jotakin kamalaa, mutta tapahtumaa vain pitkitetään…

En tiedä, kuinka paljon Woolia on editoitu sen alkuperäisen julkaisun ja paperikirjan ilmestymisen välissä, mutta monien omakustanteiden tapaan se ei tunnu epätoivoisesti huutavan kustannustoimittajan kättä apuun. Woolin kaltaiset omakustanteet edustanevatkin enemmän kustannusbisneksen uutta aaltoa, jossa kykenevät kirjailijat omakustantavat kukoistavan e-kirjabisneksen tehtyä siitä tuottavaa. Ota siis vastaan tämä ystävällinen neuvo: vaikka olisit aina karttanut omakustanteita, kannattaa Wool silti lukea.

Hugh Howey: Wool (omnibus). Random House 2013. 576 s.