Teksti Kristiina Koivunen

Kurdistanin pitkä matka omavaraisuuteen.

Saddam Hussein tuhosi suurimman osan Etelä-Kurdistanin maaseutua kaksikymmentäviisi vuotta sitten Anfal-kampanjassa, jonka muistopäivä on ensi sunnuntaina eli 14. huhtikuuta. Silloin tapahtui verisin kahdeksasta Anfal-operaatiosta eli Guermian Anfal. Tuon alueen keskus on nykyään Kalar, jossa asuin neljä vuotta sitten aloittaessani Fifin bloggarina.

Anfalin jälkeen Etelä-Kurdistaniin, kuten koko Irakiin, tuli kansainvälinen kauppasaarto. Kun se päättyi vähitellen vuodesta 2003 lukien, Kurdistanin aluehallitus avasi ovet elintarviketuonnille naapurimaista. Kurdit olivat saaneet autonomian vuonna 1991.

Hewlêrin basaarissa myydään paikallisia juustoja, mutta supermarkettien hyllyt ovat täynnä turkkilaisia, teollisia tuotteita. Koska ne ovat halvempia kuin Kurdistanissa valmistettu ruoka, kurdiviljelijöiden on vaikea saada tuotteitaan kaupaksi. Siksi kylien jälleenrakennus on ollut hidasta. Kurdistanin elintarvikehuolto on täysin riippuvainen naapurimaista.

Taatelit lienevät ainoa tuote, jota Irakissa nykyään kasvaa niin paljon, että sitä riittää vientiin. Ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa (1990) Irak oli omavarainen elintarviketuotannossa.

Taateleita kasvaa myös Kurdistanin eteläisimmillä alueilla, kuten Khanaqeenissa.

Ruuan tuonti voi kriisiytyä milloin tahansa. Aiemmin elintarvikkeita tuotiin Kurdistaniin pääasiassa Syyriasta, Iranista ja Turkista. Tuonti Syyriasta on tyrehtynyt sisällissodan takia ja Iraniin kohdistuva kansainvälinen kauppasaarto vaikeuttaa bisneksiä sen kanssa. Jäljellä on Turkki, jonka varassa Kurdistanin ruokahuolto on. Kurdistanista on tullut Turkin toiseksi tärkein vientimaa Saksan jälkeen. Jokainen ymmärtää miten vakavat poliittiset seuraukset tällä on Kurdistanille – mitä se voi tehdä, jos Turkki uhkaa sulkea rajan, mikäli maille tulee erimielisyyksiä?

Hedelmiäkin Kurdistaniin tuodaan naapurimaista, esimerkiksi mehukkaita granaattiomenoita.

Vesimelonit tuodaan Etelä-Irakista. Ne myydään aina kokonaisina. Tässä myyjä on leikannut palan näyttääkseen hedelmän laadun.

Kurdistanissa on erinomaiset olosuhteet maanviljelyyn, mutta menetelmiä on nykyaikaistettu hitaasti kauppasaarron purkamisen jälkeen. Vuoristossa tuotetut juustot, hedelmät, pähkinät ja hunaja ovat korkealaatuisia. Suuri osa niistä on luomutuotantoa, vaikka termiä ei Irakissa juuri tunneta, eikä käytetä markkinoinnissa.

Kurdistanissa tuotettu ruoka, kuten tässä kuvassa oleva hunaja, on kalliimpaa ja parempilaatuista kuin turkkilainen halpatuonti, mutta sitä ostavat vain varakkaammat ihmiset, jotka tiedostavat terveydelliset asiat ja arvostavat laatua.

Kuvat: Kristiina Koivunen