Teksti Derya Tekin

Recep Tayyip Erdoğanin käytös provosoi kansalaisia.

Olen tällä hetkellä Istanbulissa, mielenosoituksissa, enkä ole nukkunut melkein yhtään viime aikoina. Silmäni on punaisina unettomuudesta ja kyynelkaasuista. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa aikaisemmin, koska kirjoittaminen vie aikaa pois mielenosoituksista. Kirjoittaminen jäi toiselle sijalle, koska tuntuu, että petän koko kaupunkia ja kansaa, jos vaivunkin uneen saati sitten teen jotain muuta.

Mielenosoituksien tarkoituksena oli puolustaa kaupungin ydinkeskustassa eli Taksim-aukion lähellä sijaitsevaa puistoa. Nimittäin puiston tilalle aiotaan pystyttää pramea ostoskeskus. Ostoskeskukset ja pilvenpiirtäjät ovat kaupungin syöpäsoluja. Valitettavasti nämä syöpäsolut on jo levinnyt ympäri kaupunkia sivistyksen nimissä: Istanbul on täynnä ostoskeskuksia, pilvenpiirtäjiä ja eristettyjä kerrostaloryhmiä. Taksim-aukio on Istanbulin ydinkeskustaa eli kaupungin sydän. Kaupunkilaiset eivät halua syövän leviävän Istanbulin sydämen ainoaan puistoon.

Protestit levisivät ympäri maata poliisin rajusta otteesta huolimatta. Ensimmäisinä päivinä mediassa ei mainittu sanallakaan protesteista, vaikka uutiset kaikuivat ulkomaiden lehdistössä. Esimerkiksi perjantain ja lauantain välisenä aamuyöllä Bosporin sillan yli käveli noin 40 000 ihmistä päästäkseen Taksimiin. Sillan jälkeen mielenosoittajat saivat osansa kyynelkaasusta. Mutta lehdistö käyttäytyi ihan kuin Istanbulissa kaikki olisi kunnossa.

Lauantaina sadattuhannet valtasivat Taksimin puiston takaisin ja poliisivoimat perääntyivät. Tällä hetkellä mielenosoitukset ovat paisuneet muihinkin Turkin kaupunkeihin ja käydään rajuja yhteenottoja poliisin kanssa. Kyynelkaasuja on käytetty niin paljon, että sen vaikutusta huomaa seuraavinakin päivinä kaduilla. Silti kykenevät valuvat kaduille ja kokoontuvat aukioille. Yhtäkkiä päivän aikana voi törmätä protestiin lukiossa, yliopistossa, ostoskeskuksissa tai eri tv-kanavien edustalla. Joka ilta kello yhdeksältä ihmiset pitävät melua ikkunoista lyömällä kattiloita yhteen. Pienissä kaupunginalueissa saattaa yhtäkkiä kokoontua jopa noin kymmenentuhatta ihmistä. Iskulauseissa vaaditaan hallituksen ja Recep Tayyip Erdoğanin eroa.

Niin kuin iskulauseista selviää kyse ei ole enää Taksimin puistosta. Kansalaisia ärsyttää pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin diktaattorimainen ote. Hallitus on puuttunut jo pitkään ihmisten lastenmäärästä tupakointiin ja alkanut ärsyttää kansalaisia. Hallituksen käytös Taksimin puiston kohdalla oli vaan viimeinen pisara.

Mielenosoituksissa voi nähdä 17-vuotiaan nuoren, kuuluisan turkkilaisen näyttelijän tai eläkeläisnaisen. Eikä mielenosoitukset ole suunniteltuja vaan kansa hakeutuu itsestään kaduille. Beşiktaş-jalkapalloseuran faniryhmä Çarşı on ihmisten mielestä sympaattisin ryhmä. Ryhmän tiedetään kaapanneen ja tuhonneen poliisivoimien vesitykkiautoja.

Kaupunkilaisten solidaarisuus on mielenosoittajien suurin etu. Moni hotelli ja ravintola, yksityiset sairaalat tai ihan vaan asukkaat tarjoavat suojatilaa mielenosoittajille. Lisäksi lääkärit ja asianajajat päivystävät auttaakseen mielenosoittajia.

Turkin lääkärijärjestön mukaan loukkaantuneita on noin 2 000. Kahden nuoren miehen tiedetään kuolleen. Toinen menehtyi jäätyään auton alle mielenosoituksissa Ümraniyessa. Toinen mielenosoittajista kuoli saamiinsa luoteihin Hatayissa.

Tänään tiistaina mielenosoittajien rintamaan tuli liittolainen. Ammattiliittojen kattojärjestö KESK tukee protesteja kahden päivän tukilakolla. Tukilakollaan KESK vastustaa mielenosoituksien väkivaltaista tukahduttamista.

Mielenosoitusten suurin provosoija on pääministeri Recep Tayyip Erdoğan. Kaikkien näiden jälkeen viime puheessaan Erdoğan uhkasi päästävänsä omia kannattajiaan mielenosoittajien kimppuun. Joissain kaupungissa hallituksen puolueen jäsenet hyökkäävät mielenosoittajien kimppuun poliisien kanssa. Pääministeri Recep Tayyip Erdoğan ei siedä muita kuin omia kannattajiaan. Sen takia hänen on lähdettävä.

PS. Kirjoittaessani tekstiä varapääministeri Bülent Arınç myönsi hallituksen virheitä ja syytti ulkomaiden lehdistöä asioiden suurentelemisesta.

Kuvat: Nazim Serhat Firat.