Teksti Derya Tekin

Islamia vastustavat nationalistit toimivat samalla tavalla kuin ääri-islamilaiset nationalistit.

Vuosi 2013 alkoi Turkissa rauhan toivossa. Media ja eri valtion tahot nostivat kurdirauhanneuvottelujen mahdollisuutta. Rauhanneuvottelujen edistämiseksi BDP (kurdipuolue) suunnitteli aiheeseen liittyviä tilaisuuksia ympäri Turkkia. Kansanedustajien päämääränä oli kiertää aluksi Pohjois-Turkin kaupunkeja ja esitellä ratkaisuja rauhanneuvotteluja koskien. Ensimmäisessä kohdekaupungissa Corumissa tilaisuutta otettiin hyvin vastaan.

Maanantaina 18. helmikuuta kansanedustajat olivat toisessa kohdekaupungissa Sinopissa, jossa äärioikeistolaiset hyökkäsivät tilaisuuteen. Noin 500 hengen ryhmä piiritti rakennuksen ja heittelivät kiviä sekä palavia esinetiä ikkunoista sisään. Tilaisuuden järjestäjät ja osallistujat eivät päässeet rakennuksesta ulos noin kahdeksaan tuntiin. Paikalla olevat poliisivoimat suhtautuivat asiaan huolettomasti ja antoivat piirityksen jatkua liian pitkään.

Paikallaolijat päivittelivät Twitterissä poliisivoimien puolueellista käytöstä pulaan jääneitä kohtaan. Joidenkin mukaan jopa poliisit vitsailivat hyökkääjien kanssa ja kehottivat kuulutuksissaan jättämään pelottelu hyvään makuun.

Tieto hyökkäyksestä levisi kuitenkin melko nopeasti. Muissa Turkin kaupungeissa järjestettiin hyökkäyksen vastamielenosoituksia samaan aikaan. Mielenosoituksissa vaadittiin tilaisuuteen osallistujien evakuoimista rakennuksesta turvallisesti.

Ihmeellisintä koko jutussa oli se, että hyökkäyksen vastaiset mielenosoittajat hajotettiin tehokkaasti kyynelkaasun avulla. Samaan aikaan Sinopissa poliisivoimat seurasivat edelleen ”avuttomina” sivussa ikivaltaa.

Tilaisuuteen osallistujat pääsivät kuitenkin paikasta ulos samana päivänä rakennuksesta ja kansanedustajat jatkoivat matkaa seuraavaan kaupunkiin Samsuniin. Samsunissa tilanne ei muuttunut miksikään. Noin 1000 ihmistä piiritti kansanedustajien hotellia. Tällä kertaa ryhmä oli aggressiivisempi. Lisäksi kohteena olivat eri kansalaisyhdistykset.

Molemmissa kerroissa hyökkääjien asusteissa oli yhdistävä tekijä: valkoiset päähineet. Halveksuvat julisteet viittaavat taas valmistautumiseen. Kyseessä oli siis järjestäytynyt ryhmä. Kaiken lisäksi poliisivoimien puolueellinen käytös myös herättää kysymyksiä. Ikivaltaa olisi voitu puuttua aikaisemmin tai jopa estää kokonaan. Sillä jotkut nettisivustot provosoivat ihmisiä hyökkäämään jo päiviä ennen.

Äärioikeisto ryhmät ovat syyllistyneet useimpiin hyökkäyksiin ja joukkomurhiin Turkin lähihistoriassa. Siksi hyökkäyksiä on syytä pitää huolestuttavina. Toisaalta se muistuttaa pahasti vuonna 1992 tapahtunutta joukkomurhaa, jossa kulttuurikonferenssiin osallistujien majoittama hotelli Madimak oli kohteena. Tuhopoltossa sai surmansa 37 henkeä ja nuorin oli 12-vuotias.

Kahden eri kulttuurin ja kotimaan suurin etu on se, että voi hahmottaa maailmaa ja itsestään selvinä pitämiä asioita ihan eri kannalta. Viimeksi käsittelin Jyväskylän kirjaesittelyn hyökkäystä ja tällä kertaa käsittelen samankaltaista esimerkkiä Turkista.

Suomen äärioikeiston arvoihin kuuluu nationalismi ja islamin vastaisuus. Vastaavasti Turkin äärioikeiston arvot ovat islam ja nationalismi. En näe hirveästi eroa, kun vertaan kahta toisiaan poissulkevaa ryhmää. Toisessa heiluu puukot ja toisessa heitellään kiviä. Toisessa kansanedustajat pitävät hyökkääjiä patriootteina ja toista tukee taas koko poliisivoimat.

Ainoana erona nousee järjestäytymisen taso, mikä on Turkin äärioikeistolla kehittyneempi, kun kerran virkamiehet toimivat miltei käsi kädessä hyökkääjien kanssa.

Olen maahanmuuttaja Suomessa ja kurdi Turkissa. Sovellun hyvin äärioikeiston kohteeksi. Vaikka en olisikaan kohteena, mielestäni on syytä parantaa rintama äärioikeiston ilkivaltaa vastaan.