Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Kesä Monikan kanssa on lällärikamaa verrattuna viikkoon Rosannan kanssa.
Rosanna tuli elämänsä ensimmäistä kertaa Suomeen heinäkuun ensimmäisenä maanantaina 2012. Olin lentokentällä vastassa. Emme olleet tavanneet aikaisemmin, mutta totta kai tunnistimme heti toisemme.
Olin ostanut hänelle viikon hookooällän lipun. Painuttiin mun luo ja skruudattiin snadisti. Sitten Ros vaihtoi kledjuja ja lähdettiin Espalle.
Tänään oli eka kesäduunipäiväni Jazz-Espalla, kolmas kesä alkamassa. Siirryttiin siihen minulle tuttuun henkilöstönurkkaukseen ja moikattiin Annikaa. Anttia ei näkynyt ja Ira oli järjestyksenvalvontatehtävissä. Saamarin nasta gimma tää Ira, vaikkei kyllä yhtään järkkärin oloinen.
Tänään soitti KVR (Jussi Kannaste, Teemu Viinikainen, Joonas Riippa). Olin tyytyväinen, että Ros sai heiltä ensimmäiset suomalaiset livejazzkokemuksensa.
Sitten suunnistimme kohti Stokkaa. Keskuskadun terassilla esiintyi Ira Kaspi Jazz Diva-bändeineen. Jo lentokentältä tullessamme Ros oli kysynyt, että mennäänhän me katsomaan Iraa. Totta helvetissä mennään!
Olin ottanut Iran uuden levyn mukaan ja annoin sen Rosille. Mulla on se poltettuna.
Aleksia kävellessämme oli kylmä. Kai lämpötila oli ihan jees, mutta tuuli niin saamaristi vastaan.
Meillä oli aikaa konsertin alkuun ja painuimme ekaks Stokkalle sisään. Katseltiin ja ostettiin iso Ballantines.
Terassilla tilattiin irish coffeet eteen ja nautittiin esityksestä. Iralla ja bändillä oli sen sijaan kestämistä, koska tuuli ja tihutti koko ajan. Suomalainen sisu ja rautainen ammattitaito näyttivät kyntensä.
Esityksen jälkeen mentiin moikkaamaan Iraa. Ja voi varjele, että donnilla riitti juttua! Italiafani Ira kirjoitti levyyn jotain bellaa ja yhdessä he piirtelivät sydämiä.
Jazz-Espalla oltiin joka kerta ja stadilla pyörittiin paljon. Munkin tuli käveltyä tavallista enemmän ja katseltua kaupunkia turistin silmin.
Temppeliaukion kirkossa kerroin, että tyttäreni ovat soittaneet siellä viulua monen monituisia kertoja. Mun Mari kävi Rosia moikkaamassa kaksi kertaa ennen kuin lähti landelle. Heillä synkkasi. Ennen lähtöään Ros kirjoitti Marille lapun: Mari Skype! Kiitos, Ros! (Ja perässä sydämiä).
Käytiin tutustumassa Storyvilleen, Finlandia-taloon ja Musiikkitaloon.
Kampin ostoskeskuksessa nähtiin André ja Elvin. André huomasi, että meillä on samanlaiset mustat Voimapaidat. ”Ootte yhteensopiva pari!” (Ros ei muuten nähnyt Andréa esiintymässä Espalla, koska lensi juuri sillä hetkellä Roomaan.)
Sitten tutustuttiin Kampin uuteen kappeliin ja painuttiin taas duuniin Espalle.
Konsertin loppuvaiheessa törmättiin Koippaan. Selvisi, että UMO esiintyy pian myös lavalla. Mentiin Kappelin terassille venaamaan. Ja mikäs oli suuliksessa venaillessa: Kesä ja rakkaus!
Ros pääsi viikon aika tutustumaan useampaan suomalaiseen jazzmuusikkoon ja -diggariin kuin moni eläissään.
Pax-festareille mentiin lauantaina Alppipuistoon oikein eväiden kanssa.
Sunnuntaina käytiin Uspenskin katedraalissa, kauppatorilla ja -hallissa.
Aleksilla spora lähti juuri pysäkiltä. Se pysähtyi kuitenkin ja otti meidät kyytiin. ”Thank you!” sanoin, Ros: ”Kiitos! Moi!”
Maanantaina saatoin Rosin flygariin ja lähdin Espalle hommiin. Ros antoi mulle sen viikonlipun, että tulisi nuukaan käytettyä.
Mennessä kelpasi, paluumatkalla himaan ei. HKL tietää täsmällisesti, koska viikko on ummessa.
