Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Derya Tekin
Myös hallitus lopettaa kulissien ylläpitämisen.
Kesällä Istanbulissa järjestettiin taidemaraton, joka kesti useita päiviä. Taidemaratonissa ihmiset saivat nauttia eri taiteenalojen esityksistä ympäri vuorokauden. Maraton oli samalla mielenosoitus kaupungin teattereiden yksityistämistä vastaan. Monet taiteilijat tukivat tapahtumaa ja tunnelma oli kuin festivaaleissa. Kaikesta huolimatta hallitus on pitänyt yksityistämisestä kiinni.
Kaupungin tuen menettäminen merkitsee teattereille taloudellista ahdinkoa, joka ajaa työntekijöiden ja esitysten supistamiseen. Täten esityksien pääkriteeriksi nousee taloudellinen kannattavuus luovuuden ja taiteellisuuden sijaan.
Saamaan aikaan media kiinnitti huomiota pääministeri Recep Tayyip Erdoganin teatteriseikkailuun nuoruuden ajoilta. Hän oli kirjoittanut, ohjannut ja tietenkin näytellyt yhden teatteriesityksen. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, näyttelemisen taitoja vaaditaan myös politiikassa.
Teatterikulissien pitäminen on ollut iso osa Turkin hallitusten työntehtäviä. Esimerkiksi eräs vuoden 1986 ministeri joi Tšernobylin saastuttamaa teetä todistaakseen sen puhtauden. Sinänsä ihan lahjakkaasti näytelty, sillä monien Turkin kansalaisten tiedetään sairastuneen muun muassa syöpään saasteiden takia.
Tähän asti AKP (hallituksen johtava puolue) on vetänyt samaa roolia kolmeosaisessa kabareessaan. He ovat siis esittäneet Kurjat-näytelmän moneen kertaan. Sorrettujen rooli ei kuitenkaan enää kiinnosta kukoistavaa puoluetta. Puolet kansan äänistä on sentään kasassa. Eikä ole enää syytä esittää. Esitykset loppuvat yksi kerrallaan.
AKP on pitänyt suosituimman ja kohutuimman näytelmän kurdien oikeuksista. Kurdien asema käytännössä ei ole parantunut, vaikka asia esitetäänkin toisin. Yli 600 poliittista vankia ovat nälkälakossa parhaillaan. Tänään on 62. päivä menossa, eikä hallitus ole suostunut neuvotteluihin. Vaatimukset koskevat perus- ja ihmisoikeuksia, kuten äidinkielen, eli kurdin kielen käyttämistä opetuksessa ja oikeudenkäynnissä.
Monet Turkin tärkeät oikeudenkäynnit ovat symbolisesti ratkaisevia vaikkakin saamattomia. Madimak-hotellin joukkomurhaa käsittelevä oikeudenkäynti oli yksi niistä. Vuonna 1993 joukko äärioikeistolaisia muslimeja ottivat maan intellektuellit kohteeksi. He polttivat kulttuurikonferenssiin osallistujien majoittaman hotellin. Tuhopoltossa sai surmansa 37 henkeä ja nuorin oli vasta 12-vuotias. Joukkomurhaa käsittelevät oikeudenkäynnit ja tutkinnat herättivät kysymyksiä viranomaisten roolista tapahtumiin.
Rikos vanheni eikä kukaan rikollisista saanut mitään tuomiota. Näytelmä loppui siihen ja pääministeri Erdogankaan ei enää esittänyt suruaan, vaan osoitti sympatiansa kyseisiä joukkomurhaajia kohtaan. Hän nimittäin onnitteli kansaa oikeudenkäyntien tuloksettomuudesta.
Siispä kulissit puretaan, ja viime viikon aikana Erdogan esitti mielipiteensä kuolemanrangaistuksesta. Hänen mielestään kuolemanrangaistusta tulisi käyttää terrorismin vastaisen kamppailun yhteydessä. Terroristin määrittää edellä mainitut oikeudenkäynnit. Voi vain hyvin arvata keitä uhkaa kuolemantuomio Erdoganin ihanne-Turkissa.
