Teksti Pertti Laesmaa

”You Manager – Me Jane.”

”Taas sama…”, Magda sanoi Eero Ojasen, Ilkka Hanskin ja Olle Ekmanin aloittaessa.

”Kuules nyt. Viikko sitten Sture Jazz Clubin 15-vuotisjuhlissa kuultiin, mutta Youngin Beautiful Love on kaunis kuin itse rakkaus!” vastasin.

Torstaina kävin Helajazzissa Juttiksessa. Paikalle saapuessani oli Suomi–USA-lätkämatsi sopivasti lopuillaan. Mahtava fiilis!

Enemmän sain kiksejä kuitenkin itse konsertista. Kiitos Reija ja Kari. Kotona kirjoitin FB-seinälleni: ”Hyvä Sakari Puhakka! Vuoden Jazzdiggari 2012!”

Maarit, Taina, Eki, Hana, Tommi, nyt koskettimissa oleva Ertsi ja jokunen ulkomaalainen tykkäsivät. Meikäläiset ”jazzdiggarit” olivat hevonskutsissa ja nysväsivät kieli keskellä suuta omia hauskoja päivityksiään ja kommenttejaan. Meidän kaikkien suomalaisten sisällä asuu pieni spede.

Johanna Hollmen astui lavalle, Let´s Fall In Love. Ei tartte yhtään yllyttää! Yleisö lämpeni heti. Jumalaut mikä nainen!

Moondance. Yleisö suorastaan räjähti. Come Fly With Me, ja Nannan bravuuri This Masquerade!

Tauolla Elina rupes syytteleen ”Jos olisin tiennyt, olisin ottanut kunnon kameran mukaan!” ”Sano Peralle. Se on manageri.” Siis haloo, mitäs tää nyt on?! Asia kuitenkin sovittiin: jatkan hommassani ja Elina on Nannan stylisti. Elina sanoi, että yrittää ottaa kuvaa kännykällään, vaikkei siitä hääppöistä tulekaan.

Välillä vaihdettiin rumpalia. Fly Me To The Moon! Filmaava stylisti nukkui alun ohi! Tönin Elinan duuniin.

Ja sitten se Sway! Mitä helvettiä se nyt flirttailee muita. Tää on mun kappale! No huomas sentään. Sanoi nimeni ja katsoi mua.

Magdan synttärijameissa jouduin poikkeuksellisesti notkumaan baaritiskin ääressä. Nanna kysyi multa, minkä kappaleen hän esittää. Vastasin Swayn! Kun sen vuoro tuli, joku känniääliö rupes selitteleen mulle jotain. ”Pää kiinni, äijä! Tää on mulle!” sanoin. Tokeni.

Nyt The Look Of Lovesse yleisö räjähti taas ja Smilessa itki. Boy From Ipanema, I´m In the Mood Of Love. Strangers In The Nightissa Nanna viittilöi Elinaa ja minua. Suotakoon. Summerwind. You Are The Sunshine Of My Lifen aikana yleisö rupes joraamaan.

Vikana numerona Olle esitti bravuurinsa What A Wonderful Worldin. Se onkin haka siinä! En rupee tässä kuitenkaan kertomaan mistä mun mutsi ja fatsi tunsivat Louis Armstrongin.

Johanna, Johanna, Johanna!!!! Jopa Magda aplodeerasi polvillaan staran edessä.

Encorena latinotyylinen Nature Boy. Jopa paikalla oleet ja Venäjän lyömät lätkäfanit hurrasivat jälleen. Minä taas olin litteenä siitä, että aikoinaan kehotin Nannaa kuuntelemaan Johnny Hartmanin 1970-luvun alussa Japanissa levyttämää versiota.

Kotona kirjoitin FB-seinälleni Nanna ja panin perään sydämen.

Tällaiselle fanille Johanna tarjoaa esityksissään kuumatkoja. Pidän niistä enemmän kuin makaamisesta kyyneleitä pidätellen kasvot kylmää jäätä vasten ja kallella kypärin. Sikstoiseks venäläiset tekee vain tekokuita…