Teksti Tuuli Ojakangas

Tarinoita tavaroiden kohtaloista.

Kuluttaminen on nykyisen yhteiskuntarakenteen moottori. Siis kuluttamiseen, jonkin asian loppuun käyttämiseen. Osta, käytä, riko, heitä pois, osta, käytä, riko… Koko helahoito kiittää, kunhan vain jatkat rikkomista ja ostamista. Ärrhh! Miten kukaan voi pitää tätä systeemiä millään tavoin viisaana? Silti itsekin siinä pyörii mukana varsin sulavasti niin kuin kojeeseen juuri oikean muotoiseksi valettu ratas. Jos silti edes vähän yrittäisi.

***

Tavaroiden kierrätystä sukupolvelta ja perheeltä toiselle hoitaa talomme ullakko, jonne vanhat lelut, pieneksi käyneet vaatteet, koulukirjat, urheiluvarusteet, makuupussit, patjat ja kaikki muu mahdollinen käytöstä poistettu materia ahdetaan. Sitten kukin käy vuorollaan kaivamassa tarvitsemansa tavaran nyyttien ja laatikoiden kätköistä. Meille on tullut tavaksi katsoa ensin ullakolta ja ostaa vasta sitten, jos sieltä ei löydy.

Muutamana jouluna ullakon leluja on kiedottu pakettiin, eikä uusvanha lahja ole herättänyt taaperoissa yhtään sen vähempää hihkumista kuin tuoreena kaupasta kannettu. Tätä ullakon lahjapotentiaalia voisimme käyttää enemmänkin.

Ja kirpputorit, nuo tunnelmallisen nuhjuiset aarreaitat! Jos vain olisi aikaa pyöriä niissä ja etsiä sopivankokoista talvihaalaria pojalle tai vaikka työjakkua itselle. Mutta siihenhän se hyvä aie yleensä tyssää: ajanpuutteeseen.

***

Koska Kataloniassa kotitalouksien jätteenlajittelu on järjestetty ihailtavan tehokkaasti, emme siellä asuessamme juuri tuottaneet kaatopaikkajätettä. Siellä on myös tapana laittaa käyttökelpoiset, mutta omistajalleen tarpeettomaksi käyneet tavarat roskalaatikoiden viereen siten, että kuka tahansa voi ne siitä poimia mukaansa, jos niille käyttöä keksii. Näin meillekin päätyi muutama muovinen kuorma-auto pikkupoikamme iloksi.

Suurin miinus Espanjassa asumisessa on lämmitys tai sen puute. Koska talot ovat vanhoja tai muuten heikkoa laatua, nurkista vetää ja kivilattiat ovat jääkylmät jo ulkolämpötilan painuessa kymmeneen asteeseen. Lämmittäjän virkaa hoitavat tehottomat sähköpatterit, jotka kuluttavat valtavan määrän sähköä. Sähkön hinta puolestaan on taloutensa kanssa kamppailevassa maassa pilvissä. Niinpä keskitalvella luukusta voi kolahtaa jopa sadan euron sähkölasku.

***

Dyykkausta tulee täällä Suomessa vähemmän harrastettua, vaikka täällä roskikset voisivat kätkeä sisälleen vaikka mitä aarteita. Isäni kaivoi vuosikymmeniä sitten entisen taloyhtiömme säiliöistä huonekaluja ja pelilaudan, jotka ovat osin vieläkin käytössä. Yli kymmenen vuotta palvellut puhelinpöytä on tainnut jo päästä eläkkeelle ja pilkottavaksi.

Tuohon aikaan äitini moitti isää roskisten kaivelemisesta, mutta hyväksyi löydöt käyttöön. Itse en tuolloin enkä nykyään löytänyt asiasta mitään toruttavaa, päinvastoin, se oli hienoa ja jännittävää! Nykyisistä maan sisään kaivetuista jättisäiliöistä on mahdotonta kaivaa yhtään mitään. Toisaalta omakotitaloalueella naapurintädin roskiksen kaiveleminen voisi varmaan vaikuttaa vähän epäilyttävältä. Mitenkähän sitä itse suhtautuisi etupihalla roskista kaivelevaan dyykkariin?

***

Entinen kotimaamme Meksiko on ymmärrettävästi täysin toisesta maailmasta jätteenlajittelussa. Suurissa ja köyhissä maissa tehokkaat jätteenkierrätys- ja -käsittelyjärjestelmät ovat liian kalliita rakennettaviksi. Sanomalehdet, kovasta muovista tehdyt maitopurkit, vesikanisterit, limsapullot, banaaninkuoret ja kaikki muu maan ja taivaan väliltä menevät samaan lootaan ja sieltä kaatopaikalle. Aluksi en tahtonut millään saada jätetyksi aamun lehteä roskalaatikkoon. Mutta lopulta kaikkeen turtuu.

Jotkut yksityiset yritykset toimivat jo Meksikossa kierrätysalalla, mutta kokonaisvaltaisesta ja laajalle ulottuvasta järjestelmästä ei ole vielä tietoakaan. Jos julkista kierrätysjärjestelmää saataisiinkin kehiteltyä maassa eteenpäin, kuluisi satamiljoonaisen kansan tiedottamiseen ja opastamiseen vielä hyvä tovi. Tavoille opetteleminen on vaikeaa, kun roskaa heitetään uskomattomia määriä myös suoraan teiden varsille ja luontoon. Näin on, vaikka kansa on hyvin tietoinen maansa uskomattoman kauniista luonnosta. Teiden varsilla ja kaduilla on tiheässä erikseen roskaamisen kieltäviä opasteita. Ilmeisesti sitä ei muutoin ymmärretä.

***

Me olemme pieni pläntti tällä pallolla, mutta voimme näyttää mallia kohti järkevämpää ja kestävämpää elämää. Ja edistytäänhän me jossakin, kun Tampereellakin saatiin aikaan muovinkeräyskokeilu! Tässä meidän poppoon saalis viikon ajalta: