Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Paula Kultanen Ribas
Ranskalaisia he eivät ole, espanjalaisiksi he eivät halua tulla, olkoot he siis katalaaneja.
Kataloniassa kuohuu. Jälleen. Diktatuurin päättymisen jälkeen autonomisen alueen itsehallintoa on voimistettu jatkuvasti, mutta tärkein tavoite on yhä saavuttamatta: Katalonia haluaa olla Euroopan unionin seuraava itsenäinen jäsenvaltio.
Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta Barcelonassa järjestettiin maan historian suurimpia mielenosoituksia, johon osallistui puolitoistamiljoonaa itsenäisyysmielistä. Katalonian parlamentin pääministeri järjestää itsenäisyydestä kansanäänestyksen ensi kuussa ja osa kunnista on jo julistautunut itsenäiseksi kieltäytyen käyttämästä hallinnon kielenä espanjaa. Koulut pysyvät tänä vuonna auki Espanjan kansallispäivänä, sillä katalaanit eivät koe sen juhlistamista tärkeänä.
Suomessa kohusta olisi hyvin helppo jäädä täydelliseen uutispimentoon, ellei seuraa Espanjan – ja Katalonian – lehdistöä ja televisiota. Suomen pääsanomalehti uutisoi kyllä Madridin mielenosoituksista, mutta viittaa kintaalla Katalonian kysymykselle. Jyrki Katainen tapasi Espanjan pääministeri Rajoyn Katalonian itsenäisyysmielenosoituksen päivänä, mutta herrat joko kokivat tapauksen mitättömäksi puheenaiheeksi tai sitten siitä päätettiin olla levittämättä tietoa Suomeen. Britannian, Saksan, Ranskan ja Yhdysvaltojen päälehdet nostivat kuitenkin teeman etusivun uutiseksi.
Mistä itsenäisyyden tavoittelussa sitten on kyse? Kaksi suurinta syytä ovat raha ja kieli. Kataloniassa uskotaan, ettei se itsenäisenä valtiona olisi vajonnut yhtä vakavaan kriisiin kuin Espanjan alaisuudessa. Suuri osa vauraan Katalonian verovaroista kun virtaa muualle maahan. Harvardin taloustieteen professori ja Kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääekonomisti Kenneth Rogoff totesi vielä vuosi sitten, että itsenäinen Katalonia kuuluisi maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon, kun taas Espanjan maakuntana se on taantuman suurimpia kärsijöitä.
Katalaanin kieli ei suinkaan ole mikään espanjan murre niin kuin Suomessa usein kuvitellaan. Molemmat kielet polveutuvat kyllä latinasta ja ne ovat lainanneet toisiltaan sanoja puolin ja toisin, mutta eriytyminen latinasta espanjaksi ja katalaaniksi alkoi jo 2000 vuotta sitten, kun roomalaiset valloittivat Pyreneiden niemimaan. Muslimien valloituskaudella Katalonia oli niemimaan ainoita kristillisiä alueita ja Espanjan lyhyiden tasavaltakausien ajan Katalonia oli käytännössä itsenäinen. Francon aikana alue menetti kaikki oikeudet oman kielen käyttöön lähes 40 vuoden ajaksi, kunnes sai itsemääräämisoikeuden vuonna 1978.
Tällä hetkellä katalaani on kyllä alueen virallinen kieli espanjan lisäksi, mutta katalaanille halutaan antaa ensisijainen asema opetuksen, hallinnon ja oikeusjärjestelmän työkielenä. Mielenkiintoista onkin, ettei Katalonian tilanne tunnu saavan lainkaan sympatiaa Suomelta, joka tuskaili itsekin vuosisatojen ajan suurvaltojen ja niiden epäreilujen verotukseen ja kielipolitiikkaan liittyvien päätösten ikeessä. Harva taitaa muistaa, että suomi saavutti ensisijaisen opetuskielen aseman vasta vuonna 1937.
Kieli- ja talousasioiden lisäksi suuri osa katalaaneista kannattaa tasavaltaa ja itsenäisyys toisi vapauden myös monarkiasta. Espanjan taantumapolitiikkaan kuuluvat virkamiesten palkkojen jäädyttäminen, ruoan ja palveluiden verotuksen kiristäminen ja julkisen liikenteen kallistuminen, mutta kuninkaalliset, kreivit, herttuat, pormestarit ja muu eliitti ei talkoisiin ole toistaiseksi osallistunut. Aatelisten ylläpitokustannusten vertailukohdaksi mainittakoon, että pelkästään kuninkaan hevosten hoito maksaa valtiolle 300 000 euroa vuodessa.
Suurimpia syitä sille, miksei Katalonia sitten vielä ole itsenäinen juontaa juurensa sisäisiin ristiriitoihin. Esimerkiksi Katalonian sosialistinen puolue kehittäisi mieluummin Espanjaa voimakkaammin liittovaltion suuntaan, jossa jokaisella jäsenvaltiolla olisi oikeus alueensa verovarojen käyttöön. Maakunnan suuryritysten pamput ovat ilmaisseet huolensa ja suoranaisen kauhunsa itsenäisyyttä kohtaan. Kansallinen markkina-alue pienenisi 47 miljoonasta 7 miljoonaan asukkaaseen. Kataloniassa asuu myös huomattava määrä muualta Espanjasta muuttaneita, joiden äidinkieli on espanja. Itsenäisyysmielinen ERC-puolue lupasi kuitenkin tällä viikolla, että Katalonia säilytettäisiin kaksikielisenä valtiona. Pienin murheista ei myöskään ole jalkapallo. FC Barcelonan johto on ilmoittanut, että Barça jatkaisi ilman muuta Espanjan liigassa, joskin itsenäistyminen karsisi galluppien mukaan joukkueen kannatusta Katalonian ulkopuolella.
Ensi kuussa järjestettävät vaalit osoittavat, onko kansan enemmistö valmis itsenäisyyteen. Suotavaa olisi, että Katalonian tilanteesta alettaisiin keskustella myös Suomessa. EU:ssa saattaa kohta olla uusi jäsenmaa.
