Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Mitä enemmän ikää karttuu, sen useammin menneisyys ja nykyisyys lyövät kättä keskenään.
Sturari kaksykkönen on entinen Volvon talo sienineen pihalla. Kauheessa purkubuumissa sekin meinattiin vetää maan tasalle, mutta rakennus saikin sitten suojelukohteena jäädä.
Mun Volvo oli siellä remontissa useamman viikon. Olin hakemassa Luokan Runotarta Tyttölukiosta. Kirkkokadun ja Snellmaninkadun risteyksessä tuli kauhee koltsu. Tulin oikealta ja joku dirika vasemmalta samaan aikaan. Mulla oli Sport alla ja survaisin kaasua. Ukon Pökötti törmäsi Volvon perään ja kiepautti sitä ympäri useamman kerran. Päädyimme perä pystyssä yksisuuntaisen liikennemerkkiin. Mulle ja Runottarelle ei käynyt kuinkaan, mutta sen systeri sai aivotärähdyksen ja menetti muistinsa. Vuosikausia se sama liikennemerkki oli siinä vindissä.
Sturari kaksykkösen alapuolella oli Volvon kenttä, Volvis. Siellä käytiin aikoinaan skrinnaamassa ja skulaamassa pilleriä ja lätkää. Pukukoppia ei ollut, ja lumetkin jouduimme itse kolaamaan jäältä.
Sturari kakskolmosessa oli lastentarha ja sauna. Olin siellä tarhassa, kun mutsi ja fatsi kävivät duunissa. Mun enokin oli ollut siellä. Samainen Siiri-täti oli kummankin aikana, vaikka vuosia oli helkkaristi välissä.
Volvo-taloa vastapäätä oli Sörnäisten meijeri (SM). Mäkläri kasissa oli Sörkän meijerin maitokauppa. Sieltä hain kannulla maitoa himaan. Sonera valtasi SM:n mestat jo vuosia sitten.
Nyt Caravan kulkee ja kaksykkösessä esiintyy Kaarlo Kaartinen & Original Old House Quartet: Kalle Kaartinen (kl/sax), Christer Sandell (p), Pekka Sarmanto (b), Matti Koskiala (r) ja Seppo Terämaa (tp). Homman takana on vastikään perustettu Suomen Perinnejazz ry.
Ennen alkua muistelimme Kallen kanssa ulkopuolella kesän alussa edesmennyttä yhteistä ystäväämme Ärteetä. Varsin nuorena hän meni, muutaman päivän kuluttua olisi täyttänyt 58 vuotta.
Kalle se tuntuu nuortuvan vain. Kuulin häntä viimeksi Sturessa.
Old House Jazz Club eli Mäyränkolo oli Suomen ensimmäinen oikea jazzkerho Albertinkadulla (1957–64). Pekka Mäyrämäki, Jacob Söderman ja Georg Donner olivat perustamassa. Mallia otettiin pariisilaisista klubeista, joissa kundit olivat vierailleet.
Eiku viskiä ja pöytään. Jaakko Rinne ja ex-maaherra Söderman pitivät Mäyränkoloa koskevat alustukset ennen musiikin alkua. Skoudebosse Jukka Riikosen kanssa vaihdettiin jokunen sana, koska ollaan kumpikin menossa ensi viikolla Slangitsyrkkaan.
Iloinen yllätys oli, että Peltoniemen Tindekin tuli. Mentiin Tinden ja sen kummipojan kanssa samaan pöytään. Tinde on DDT:n jätkiä, ja DDT oli Old Housen vakiobändejä.
Hyvin kvintetti veti!
Väliajalla näytettiin Pepe Teirikarin leffa I´ll Remember Old House. Leffastakin havaitsi, kuinka pirunmoinen jengi jazzimme napoja ja taitajia on ollut Mäyränkolossa skulaamassa.
Ja sitten taas bändi jatkoi!
Tällaisia iltoja on nyt tarkoitus jatkaa tämän vuoden loppuun kuukauden ekoina keskiviikkoina. Ensi vuonna aikovat pyrkiä viikoittaisiin tapahtumiin.
Konsertin päätyttyä bamlattiin Hellinin ja Waden kanssa. Taas huomenna nähdään Saara Soisalon Nina Simone -illassa! Wade sanoi, että heittää mut fiudella himaan. Snagalla muisti: ”Ei helkkari, tulinkin tänne fillarilla!”
Viimeksi Sassyn konsertissa Storyvillessä sain Rosilta tekstarin: ”Smack! Say hi to Saara!” Nyt pääsen kertomaan Sassylle terkkuja eilisen skypen perusteella.
Kohti uusia seikkailuja!
