Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Sami Lindfors
Zeitgeist-tapahtuma oli hämmentävä.
Ihmisen täytyy olla hieman sekaisin, jos raahautuu vapaaehtoisesti sunnuntaina pohtimaan maailmantalouden ja politiikan ongelmia. Onneksi kymmenille muille oli iskenyt sama mielenhäiriö. Zeitgeist-liikkeen Helsingin-osasto oli varannut elokuvateatteri Andorran sanomansa levittämiseen.
Munamies eli Riku Nieminen on puhunut lööpeissä ”kultistaan”, joka haluaa hävittää rahan maailmasta. Kuulostaako absurdilta? Ei se ole. Teesejä selvennettiin liikkeen ”profeetan” Peter Josephin elokuvalla Zeitgeist: Moving forward.
Rahasta on luotu uusi jumala, jota palvotaan sokeasti, Joseph väittää. Kaikki raha perustuu velkaan plus sen korkoon. Korko on rahaa, jota ei vielä ole olemassa ja sen maksamiseksi luodaan lisää rahaa. Maailman velkoja ei ole mahdollista koskaan maksaa pois, koska ei ole olemassa tarpeeksi rahaa. Raha ei myöskään jakaudu tasaisesti. Samalla kun sijoittajat ostavat ja myyvät digitaalista rahaa, maailman köyhiin osiin ei riitä mitään.
Nykyinen kulutusyhteiskunta käyttää pian kaikki luonnonvarat loppuun. Tuotteita ei suunnitella kestämään pitkään. Kännykästä ei kannata tehdä pomminvarmaa, koska silloin kuluttaja ei ostaisi rikkoutuneen tilalle uutta.
Tähän asti kaikki hyvin. Ainakin oma logiikkani hyväksyy ajatuksen ekologisuudesta, taloudellisesta tasa-arvosta ja rauhasta. Valitettavasti tästä eteenpäin mopo ei enää pysy käsissä, vaan alkaa elokuvan zörhöily-osio. On aika vetää foliohattu päähän.
Maailman kaupungit pitäisi rakentaa uudestaan Venus-projektin mallin mukaan ympyrän muotoon. Kaikki kaupungin toiminnot maanviljelystä joukkoliikenteeseen on automatisoitu. Tietokoneita ohjaa ympyräkaupungin ytimessä sijaitseva ”päätietokone”, joka valvoo koneiden toimintoja ja laskee, ekologisuuden huomioon ottaen, kuinka paljon hyödykkeitä koneiden kannattaa valmistaa asukkaille. Kaupungin sisimmässä ”renkaassa” ovat tehtaat, joissa koneet puksuttavat kestämään suunniteltuja elintarvikkeita. Sitten tulevat asumiseen tarkoitetut rakennukset ja uloimmalla renkaalla pyöritetään maataloutta. Joukkoliikenne pyörii niin renkaiden mukaisesti kuin ulkoa sisälle, ja jopa vertikaalisesti.
Kaikki tämä hienous on tarkoitus pyörittää uusiutuvalla energialla, kuten maakaasulla ja tuulivoimalla. Mutta onko maailmassa edes resursseja rakentaa tarvittava määrä erilaisia voimaloita?
”Kyllä joku tutkimus siitä on tehty, että tää olisi ekologisempaa ja kannattavaa. Siis pelkästään sen maakaasun hyödyntäminen on jo tosi helppoa ja siitä on laskettu saavan ihan sikana energiaa”, kommentoi järjestäjistä nuorimman näköinen kaveri. Mitään lähteitä tai muita perusteluja ei tullut – eikä niitä tule oikeastaan filmissäkään totta puhuen. Elokuvaa varten haastatellut professoritkin puhuvat kaikenlaisista tutkimuksista, mutta mitään ei täsmennetä.
Olin yleisöstä nähtävästi ainoa, jota häiritsi Zeitgeist-elokuvien ärsyttävä taidekoulumaisuus. Pyörin välillä tuolissani, kun ruutu täyttyi vilkkuvista valoista, värisevistä kuvista ja kaiuttimista puski hirveää hälyääntä. Mutta onneksi vain välillä. Toisista ne olivat hyviä tehokeinoja, koska herättävät tunteita.
Zeitgeist pukee hyvät ajatukset rauhasta, ekologisuudesta ja taloudellisesta tasa-arvosta lähteettömän ja ja perustelemattoman propagandan muotoon. Itseäni tämä harmittaa. On outoa huomata, että liikkeen seuraajat eivät kaipaa perusteellisia laskelmia tai tutkimuksia, eikä itsekritiikkiäkään tunnu löytyvän. Taidan hipsiä hiljaa pois.
Huhtikuun alussa ilmestyy suomalainen Zeitgeist-elokuva Ajan henki. Tietoa esitysajoista ja liikkeen toiminnasta Suomessa löytyy osoitteesta zeitgeist.fi.
