Teksti Pertti Laesmaa

Jazz-Espalla sulkeutui taas yksi ympyrä – nautinnollisesti.

Olen käynyt kesäduunissa niin kauan kuin laki on sen vaan suonut.

Opariaikana kävin etupäässä raksalla. Siellä opin tekemään hyvän sementtiseoksen. Olen ollut myös metsurina. Jouduin yksin kaatamaan kaikki puut pokasahalla tulevan lähiön alta. Jotenkin hullua hommaa alkeellisuudessaan. Moottorisahat olivat jo yleisessä käytössä. Yksin siellä ei kuitenkaan tarvinnut olla. Yks äijä porasi samassa mestassa kalliokaivoa. Jeesattiin toisiamme tarpeen mukaan.

Sähkötyöt ja hissien asennuksen opin vasta opiskeluaikana.

Heikoiten sain liksaa ekassa duunipaikassani Tullipostissa, Tennispalatsin talossa. Menin sinne kuitenkin vielä seuraavaksi joululomaksikin.

Nyt taloudellinen ympyrä tuntuu sulkeutuvan. Olen ollut heinäkuun Jazz-Espalla. Ei yhtikäs mitään liksaa!!

Ennen kesäliksoilla ostettiin ainakin farkut. Nyt on ollut tyytyminen niihin UFF:n jo hajoaviin kahden euron Lee-dongareihin. Niitä sanottiin aikoinaan doolingareiksi.

Hyvä työtiimi meillä on ollut. Annika on huolehtinut spiikkaukset. Antti on katsonut järjestyksen perään ja minä olen hengaillut ja morjestellut tuttuja. Antin kanssa ollaan otettu huoleksemme myös merkein muistuttaa Annikaa loppuspiikkauksesta.

Antin kanssa on ollut kiva höpistä. Sillä on hyvät yleistiedot ja vankka lähihistorian tuntemus. Vaikeuksia meille on tuottanut vain nimien muistaminen. Yleensä nimet ovat pulpahdelleet sitten yllättäen mieleen, viimeistään seuraavana päivänä. Sen muistamme, että Kekkonen on presidenttinä. Antin mukaan pääministerinä on Koivisto. Sellaista minä en kyllä muista.

Työpisteemme on esiintymislavan lounaiskulman vieressä. Miellyttävä, osin varjoisa paikka. Annika sanoo sitä henkilöstönurkkaukseksi.

Joka ikinen päivä olen käynyt duunissa. Ikäluokkani kun ei ole koskaan ruvennut spidaamaan snadeista köhistä tai krabbiksista.

Mun Mari kävi myös katsomassa, kun faijansa paiskii hommia. Silloin Susu esiintyi. Pääsin esittelemään heidät toisilleen.

Mari kävi työpaikallani myös jo ihan snadina. Sen jälkeen hän osoitti iloisesti sormellaan rakennuksen ohi kulkiessamme: ”Tossa on isin töi!!”

Kesään kuuluu aina rakkaus. Muutenhan se olisi syksy.

Silloin kun aloin käydä kesätöissä, me styylattiin Ellun kanssa. Tietty Ellukin oli kesätöissä. Duunin jälkeen aina treffattiin. Me oltiin kimpassa yli kolme vuotta. Homma kuihtui joskus niihin aikoihin, kun sain ajokortin.

Kyllä näihin Espan jatseihinkin liittyy yksi mimmi. Se tummaihoinen, jonka kanssa poistuttiin vuosia sitten mun himaan ja jäätiin sinne saman tien puoleksi vuodeksi.

Kesäromanssini ovat olleet tosi hurjia myös tänä kesänä.

Minulla on ollut kaksi kiihkeää suhdetta ja vieläpä samanaikaisesti! Toinen kohde asuu Italiassa ja toinen Venäjällä. Ovat mustasukkaisia minusta ja vaglaavat toisiaan. Rakastan heitä molempia. Pieni söhlinki tuli, kun se yksi afrikkalainen, joka kutsuu minua Viikingikseen ja jota mä myös rakastan, palasi yllättäen lomaltaan.

On ollut pieniä perheriitojakin, skragiksia. Ne on kuitenkin sovittu ja selvitetty. Väärinkäsityksiä syntyy aina helposti tekstiviesteistä. Sit vielä ku me kukaan ei osata kovin hääppösesti englantiakaan.

Jazz-Espaan voi kuitenkin aina luottaa. Se on kaiken lisäksi oikeakin…

Jazz-Espan lavalla Susanna Hietala yhtyeineen. Kuva: Roberto Fasciolo.