Teksti Tuuli Ojakangas

Minkälainen tulee kauppalistasta, kun kriteerinä on pieni hiilijalanjälki?

Tiedättekö, mikä on ilmastoystävällisin teollisesti valmistettu juoma?

Muun muassa tähän kysymykseen saimme vastauksen, kun kävimme ilmankoslaisten kanssa ilmastoystävällisillä ostoksilla. Kierroksella saimme asiantuntijakommentointia eri tuotteiden hiilijalanjäljistä. Tuloksena oli sekä vanhan kertausta, että loogisia yllätyksiä. Yllätyksiä siksi, että kaikkia huomioita ei ollut tullut ajatelleeksi. Loogisia siksi, että niiden ei olisi pitänyt olla yllätyksiä jo tietämämme perusteella.

Vanhan kertauksesta esimerkkinä saa tässä olla naudan liha. Sen tuottaminen imee paljon energiaa, tilaa ja ravintoa, jota ihminenkin voisi syödä. Siis ilmastolle huono juttu. Lihoista seuraavaksi pahin on possu ja sitten kana. Ystävällisin vaihtoehto olisi kala. Harmi, että sitä ei vain yksinkertaisesti tee mieli syödä määräänsä enempää.

Soija on proteiininlähteenä ylivoimainen vaihtoehto sekä ravintoarvojensa, hintansa, että ilmastoystävällisyytensä perusteella. Senkään tuotanto ei silti ole ongelmatonta, kun etenkin Etelä-Amerikassa sen yksipuolinen viljely aiheuttaa ympäristöongelmia ja vie viljelyalaa muilta hyötykasveilta. Jos suurinta osaa soijasta ei käytettäisi lihakarjan rehuksi, sen huonot vaikutukset olisivat mitättömät. Näistä vaihtoehdoista se joka tapauksessa on pienin paha.

***

Ilmankos-projektin tutustumisretkellä syyskuussa Seitsemisessä tarjolla oli grillimakkaran lisäksi soijamakkaraa. Makuasioista ei voi kiistellä eikä niitä voi yleistää, joten puhun ainoastaan omasta puolestani ja totean soijamakkaroita jo ennenkin makustelleena, että ne ovat maukkaita vaikkakin turhan suolaisia.

Etenkin vanhempi polvi on tottunut ajattelemaan soijaa lähinnä karjan rehuna. Toisaalta, ovathan monet muutkin kasvikset eläinten ravintoa, eikä niiden soveltuvuutta ihmisravinnoksi epäröi kukaan. Oli miten oli, ymmärrän ja hyväksyn täysin sen, jos joku ei pidä soijan mausta (mikä tosin muokkautuu taitavissa käsissä todella moneksi) ja ei sitä siksi syö. Mutta jos uutta ei ole valmis maistamaan ennakkoluulojen tai mielleyhtymien vuoksi, ei kovin hyvin mene.

Tässä kriitikko voisi tivata, että olisinko sitten valmis maistamaan vaikkapa koiran tai kissan lihaa. En tiedä, pystyisinkö, mutta jos ja kun joku pystyy, niin ei siinä mitään, ravinto kuin ravinto. Soijassa vain sattuu olemaan se hyvä puoli, että sen syöminen lihan sijasta säästää maapalloamme enemmiltä arvilta.

”Kyllä lihaa tai kalaa pitää joka ruualla olla, eikä mitään soijapuuroja sitten!” totesi isäni, kun yritin kyseenalaistaa nykyateriamalliamme.

Isä kyllä kokeilee uutta, mutta päivittäisten tapojen muuttaminen on vaikeaa. Tämä kai on sitä kuuluisaa muutosvastarintaa. Soijaa pitäisi opetella laittamaan kunnolla, niin lihansyöjäköriläätkään eivät huomaisi eroa jauhelihaan. Pahimman murkkuikänsä ohittanut, mutta nirsoilun puolelle usein sortuva veljenikin söi hyvällä ruokahalulla paneroitua soijapihviä, kun vaan pääsi alkuepäröintinsä yli. Meidän porukka ja toinen veljeni ovat jo tottuneita tofunsyöjiä, ja otan osan kunniasta itselleni.

***

Vihanneksia kannattaa tietenkin suosia, etenkin kausijuureksia. Ennen vanhaanhan se oli välttämätöntä. Talvella Suomessa kasvatettu tomaatti jättää ympäristöön moninkertaisen jäljen Espanjasta tuotuun verrattuna, koska kasvihuoneet kuluttavat valtavat määrät energiaa ja toisaalta kuljetuskustannukset muodostavat suurissa erissä tuotujen tuotteiden kuormituksesta vaivaiset 5 prosenttia. Paitsi jos tomaatti lentää perille. Silloin prosentti on huomattavasti korkeampi.

Pakkauksetkaan eivät ole lainkaan niitä suurimpia kuormittajia, vaikka toki turhan pakkaussälän välttäminen on varsin kannatettavaa. Muovi kun jää luontoon poikkeuksetta useammaksi vuosikymmeneksi.

***

Aikamme hypetys, lähiruoka, on ilmastolle mahtava juttu, kun tuotteet saadaan vähällä energialla tuoreena myyntiin. Poikkeuksena on paljon energiaa imevä talvituotanto. Opaskauppiaamme kertoi hunajantuottajapariskunnasta, joka tuo hunajansa kauppaan itse parinkymmenen kilometrin päästä ja kirjoittaa laskunsakin paperille, kun tietokonetta ei heillä käytössä ole.

Looginen yllätys meille oli maito. Maito on varsinainen piilopaholainen ilmastolle. Se on mukana lukemattomissa tuotteissa ja sitä kulutetaan paljon ja pidetään yhtenä olennaisimmasta terveen ruokavalion osista. Mutta sen hiilijalanjälki on naudanlihan veroinen. Toisaalta maidonkulutus tukee myös naudanlihantuotantoa, kun maidosta tyhjiksi lypsetyt lehmät laitetaan lihoiksi.

Suurena maitotuotteiden ystävänä harmistuin melkoisesti, mutta taivuin ostamaan muutaman purkin kaura- ja soijamaitoa ja niistä tehtyä jugurttia. Toiveissa on, että maitoa karttava nelivuotiaammekin pääsisi kalsium-tuotteiden makuun, kun varsinainen maidon maku on poissa.

***

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Pienen rahan perheelle on onni, ettei ilmastoystävällisten tuotteiden suosimisen tarvitse rasittaa lompakkoa kovinkaan paljon, jos lappaa ostoskoriin enemmän kausijuureksia ja kalaa. Mutta maitotuotteiden korvaaminen kauralla ja soijalla on jo jonkin verran hintavampaa, kuten myös vaikkapa vaihtaminen hiilikompensoituun kahviin.

Suomessa vielä huonosti tunnettu hiilikompensaatio (carbon offset) tarkoittaa, että hiilipäästöjä aiheuttavan tuotteen hinnasta jokin prosentti menee ilmastoprojektien rahoittamiseen. Se on eräänlaista vapaaehtoista päästökauppaa. Samalla periaatteella vaikkapa lentomatkustamistaan voi hyvitellä joissakin matkatoimistoissa jo lippujen hinnassa. Asiasta voi olla monta mieltä ja ilmeisimpänä hyötynä touhusta on varmaankin parempi omatunto. Oli miten oli, tyhjää parempi tämäkin.

***

Niin, se ilmastoystävällisin juoma. Se on ystävämme olut, aito lähituotantoa suosiva luonnontuote. Muistakaamme, että sitä löytyy myös alkoholittomana. Rauhaisaa ja ilmastoystävällistä joulunodotusta!

• 7.12.2011