HenkilökohtaistaKirjoittanut taru torikka

Korkokenkä etsii töhertäjää. tositarkoituksella

Lukuaika: < 1 minuutti

Korkokenkä etsii töhertäjää. tositarkoituksella

HenkilökohtaistaHenkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Taru Torikka

Kirjoittaja haluaa salakuljettaa katutaidetta kengissään.

Sain maanisen urakoinnin tuloksena nahkapaljettipanssarihässäkän vihdoin valmiiksi. Seuraavan DIY-projektin aionkin suosiolla ulkoistaa.

Suloisen Pupulandia-blogin Jenni esitteli taannoin (muotiblogosfäärissä viikko on pitkä aika!) graffitimaalarin kustomoimia kenkiä. Kaikenkarvaisen kierrätysmuodin keskellä kanadalaisen Matthieu Missiaenin ja Ndeur-merkin idea on yksinkertaisuudessaan loistava, ja ennenkaikkea hyvännäköinen: Asiakas ilmoittaa kengänkokonsa ja väritoiveensa ja taiteilija maalaa sopivan vintagekenkäparin. Kauppaa käydään Ndeurin Etsy-shopissa – aika suolaiseen hintaan. Tosin ainahan taide maksaa…

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kuvat Ndeurin MySpace.

Tennareiden kustomoijia – taitavia sellaisia – esiintyy meilläkin. Muistaakseni jokin aika sitten kotimaisessa Basso tv:ssäkin vierailtiin tennarimaalarin pakeilla. Nahkakenkätaiteilijoihin en ole törmäillyt, mutta nyt haluaisin. Minua, kovaa vauhtia keski-ikäistyvää ja keskiluokkaistuvaa, perusfiksusti pukeutuvaa naista, viehättää ajatus siitä, että spray-maalarin käsittelemissä korkkareissa salakuljetan katutaidetta toimistopalavereihin ja peruskoulun opettajanhuoneisiin, otan kantaa kannoillani.

Minulla on melkoisen vakuuttava kokoelma hyväkuntoisia, lähinnä kotimaisia vuosikerta-avokkaita. Haluaisin niihin jotain Ndeurin söpöjä ornamentteja karumpaa ja reteempää, enemmän graffitimaista. Lempimaalarilleni olen jo lähettänyt asiasta noottia, mutta kun näillä muoti-ihastuksillani on tapana äityä varsinaiseksi maniaksi, otan muidenkin tuhertelijoiden mahdollisia ehdotuksia vastaan ilolla! Ettei taas käy niin, että jonakin valkoisena yönä tarvii itse tarttua lekaan – tai kynsilakkapulloon.