Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Taru Torikka
Älä käytä kirpparia omantunnon viherpesuun. Osta hyvää.
Kesäisillä maakuntamatkoilla pikkupaikkakuntien kirppiksille etsiytyvät nekin, joiden kärsivällisyys ei yleensä riitä pölyisten pöytien penkomiseen. Myös isojen kaupunkien isot torit pullistelevat myyjiä ja ostajia, ja mahdollisuuksia tosilöytöihin on. Kirppiksillä moni muuten tarkkaan harkitseva, tyylistään tietoinen pukeutuja kuitenkin sekoaa tavalla, joka saa pölyisen ja vanuttuneen postimyyntiteepaidan (85% polyamidia) tuntumaan vintageaarteelta tai mustuneet, koppuraiset keinonahkalipokkaat (hintaan 8,7 euroa) muistuttamaan Manoloita. Kotiin päästyä kirppissaalis paljastaa arvottomuutensa, ja se joko haudataan kaappiin tai viedään uudelleen kierrätykseen toisten ristiksi.
Olen kirppistellyt tosissani vuodesta -91. Edelleen teen toisinaan löytöjä, vaikka kanssaeläjien käsittämättömän hirveiden vaateläjien läpikäyminen toisinaan saa uskon ihmiskuntaan hyytymään. Olen aina vain vaateliaampi sen suhteen, mitä kirppiksiltä mukaani huolin: aito materialisti haluaa omakseen vain sellaista tavaraa, jota rakastaa.
En pidä nykyisestä alennustilasta, jossa on muka siistiä ohjata shoppailumania vaateliikkeiden sijasta kirpputoreille. Turha tavara on turhaa, oli se sitten uutta tai ”kierrätettyä”. Joka viikko ei kukaan tarvitse uusia vaatteita, edes kirpputorilta.
Vaatekaappiin kasaantuneiden lumpputoppien roudaaminen kerran vuodessa kirppikselle, jotta saa rahaa ja tilaa ostaa lisää lumpputoppeja, ei ole ekoteko. Jos jonkun mielestä vaateostoksilla ja ekologisuudella ei ole mitään yhteyttä, on aika herätä ja haistaa reilua kahvia.
Tässä nyrkkisääntöni sekä niille, jotka raijjaavat joka viikonloppu kotiin kasan ”jotain tosi ihanii juttui”, jotka päätyvät käyttöön säkällä kerran, jäävät odottamaan ”ihan pikku korjauksia”, tai jotka roudataan vaivihkaa toiselle kirppikselle, että niille, joita nylkyhintaiset ja päältä katsoen luokattomat nykykirppikset lähinnä ahdistavat.
1. Mieti etukäteen, mitä tarvitset
Jos ostat muutenkin vaatteita harkiten ja mietit joka ostosta tarkkaan, säilytä sama linja kirpputoreilla. Klassikkopukeutuja metsästää klassikoita kirpputoriltakin, mutta muista, ettei klassinen tarkoita turvallisen tylsää. Aito klassikkogarderoobi sisältää parhaimmillaan häkellyttäviä vaateyksilöitä, joiden leikkauksissa ja detaljeissa säilyy viehätys vuosikymmeniä.
Tee lista vaatekaappisi puutteista ja himoitsemistasi erikoisjutuista. Klassikoita ovat paitsi itsestäänselvät hyvinleikatut, loistomateriaaliset jakut, bleiserit ja takit, myös ruutu- ja raitapaidat, farkkupaidoista, -liiveistä ja -takeista puhumattakaan. Muodikkaita väljähaaruksisia housuja löytyy kirpputorilta, kun ymmärtää roikuttaa tätihousuja lonkilla.
Harva vaatekaappi on täydellinen ilman just jetsulleen istuvaa kotelomekkoa. Selvitä itsellesi, mitkä ovat juuri sinun klassikoitasi, millä asioilla teet juuri sinun tyylisi. Se voi olla täydellinen tyllimekko, kimono, ratsastushousut, pilottihaalari, tai ne kaikki. Täydellinen smokkitakki juhlii kanssasi loppuelämän.
Älä tuijota liikaa vuodenaikaa: Talvikirppikseltä tekee kesäisiä silkkitoppilöytöjä, kesätorilla vastaan voi kävellä käyttämättömät kotimaiset saappaat 70-luvulta. Jos tunnet tyylisi, tiedät, millaisessa mekossa haluat kirmailla ensi kesänä, tai millaisen pompan pukea talvipakkasille. Jos olet enemmän trendien heiteltävänä, ala pikkuhiljaa luoda sitä ikiomaa juttuasi.
Meillä jokaisella on jo riittävästi vaatteita, joten hätäratkaisuihin ei tarvitse tyytyä. Osa kirppistelyn lumosta on juuri sen oikean metsästämisessä.
Itse pidin silmiä auki juhlahaalari mielessä kuusi vuotta, ja hihallista versiota etsin edelleen. Tällä hetkellä omalla ”olis kiva olla olemassa” -listallani on mm. 40-luvun henkinen kukkamekko, flanelliruutupaitoja, toiset poikaystäväfarkut ja kaikki Juhani Palmrothin 70-80-luvuilla suunnittelemat kengät. Ikuisuuslistalla ovat myös erilaiset ruskeansävyiset nahkavyöt, pitkälahkeiset silkkiset haaremihousut ja kauniit kirjekuorilaukut.
Älä juutu tämän hetken trendeihin. Jos katukuva ja kirpputorit ovat täynnä nahkatakkeja, siirry sinä jo mokkaisiin. Muut seuraavat perässä.
Kirppiskenkien täytyy tuntua jalassa hyvältä heti. Älä huoli onttoja muovikorkoja, kömpelöitä kärkiä, painavia tai haisevia kenkiä. Vaikka platformit ovat nytkin muodissa, jonkun onnettoman Turkin-lomalta 1997 raijjaamat pinkit spice girls -sandaalit viiden sentin kumipohjalla eivät ole ajattomat klassikot. Älä sekoita aitoa kenkähulluutta silkkaan tyhmyyteen. Suosi oliivikärkisiä kenkiä, huuda hurraata, jos niihin yhdistyy silmiä hivelevä alaspäin kapeneva tolppakorko.
Takavuosina Suomessa, ainakin Tampereella, osattiin tehdä kauniita kenkiä. Pidä silmällä esim. Aaltosen kenkätehdasta ja sen Solena-merkkiä, sekä Palmrothien tuotantoa ajalta ennen viime lamaa. (Jos et vielä tunnista viime vuosikymmenten aitoja malleja ja muoteja, opettele.)
2. Ole materiaalitotalitaristi
Keinokuitu hiostaa kesällä eikä lämmitä talvella. 70-luvun akryyli ei ole toki mennyt miksikään 30 vuodessa, mitä nyt kerännyt lähtemättömän hienhajun kainaloihin. Jos et huoli normikaupoistakaan kuin villaa, silkkiä, pellavaa ja luomupuuvillaa, mikä saa kuvittelemaan, että käyttäisit polyesteristä kirpputorimekkoa normielämässäsi? Sellaista erikoistilaisuutta ei tulekaan, jossa haluat paahtua muovikuoressa. Sen sijaan kirppiksillä on mahdollisuus päästä pienelläkin sijoituksella kiinni silkkiunelmiin. Jos taas et ymmärrä eroa keinomateriaalien ja luonnon- tai muuntokuitujen välillä, voisi olla aika opetella.
Kirppisfarkkuostoksilla kannattaa suunnata katse sataprosenttiseen puuvillaiseen denimiin, perussinisiin pesuihin ja klassikkomalleihin. Suurin osa joustavista ”naisten farkuista” on silkkoa jo syntyessään, saati edellisen omistajan pestyä farkuista elastaanit puhki. Muutaman vuoden takaiset muotivillitykset – tolkuttoman matalat vyötäröt, halvannäköiset kimallekoristelut, jyrkkäkontrastiset haalennukset, muutaman mainitakseni – vaikuttavat aikansa eläneiltä. Kokeile mieluummin poikien farkkuja. Oikeista kohdista löysät, rullatut lahkeet ja rento takamus sopivat meille aikuisillekin naisille.
Kenkäosastolla materiaalinatsius on ehdoton selviytymisväline. Hyväksy vain nahka tai kangas, jotka on helppo puhdistaa ja pitää raikkaina. Vältä talvikengissä paksuja vuoria, kosteissa kellareissa säilytetyt vuosikertasaappaat alkavat usein haiskahdella käyttöön oton jälkeen. (Mikäli tunkkaisenhajuiset kengät on silti pakko saada, laita sisään seetripuuta lastuina tai kangaspussissa, se imee hajut. Samoja pötkylöitä kannattaa tunkea talvi- ja kesävarastoitujen vaatteiden sekaan.)
3. Tunne kroppasi
Vaikka sattuisit löytämään kirpparilta laadukkaan, oikeankokoisen hyväkuntoisen merkkijakun, ei se paljon mieltä ylennä, jos malli ei istu. Varustaudu kirpparikierrosta varten sovittelemalla merkkiliikkeissä erilaisia jakkuja, bleisereitä, housuja ja hameita selvittääksesi, millaiset leikkaukset saavat juuri sinut parhaimmillesi. Toisia imartelee yksi nappi vyötäröllä, jotkut hehkuvat ylös asti napitettavissa, kolmansille sopii pudotettu vyötärö. Älä luota naistenlehtien vartalonmallioppisumutukseen, vaan katso ihan itse, kriittisesti mutta kärsivällisesti. Kirpputorisuunnistusta helpottaa, kun osaat karsia täysin mahdottomat esitykset häiritsemästä. Toisaalta kirppareilla on myös mahdollisuus kokeilla uusia tuulia, joten älä arastele olkatopattujen ysäribleisereiden edessä, voit yllättyä positiivisesti.
Sovittelukierroksilla selviää sekin, millainen kaulus sinulle istuu parhaiten: onko sinun juttusi solisluut paljastava leveä pääntie vai viihdytkö syvässä v:ssä. Tarkkaile itsellesi parhaat mahdolliset helmanleveydet ja pituudet, ja metsästä kirpputorilta niitä.
Moni neuvoo unohtamaan kirpputoreilla kokomerkinnät, jättipaitoja kun on niin helppo pitää minimekkoina. Voi toimia, jos olet lyhyt, kapea ja nuori. Minun pituiseni ja ikäiseni päällä leveät tätipaidat näyttävät tasan tarkkaan leveiltä tätipaidoilta. Vaikka kuinka vyöllä kiristäisi. Ja eikö se löysä tunika söpösti leggareiden päällä -meininki ala tyttökullat olla jo tältä erää vähän passé.
Menneiden vuosikymmenten kokomerkinnät ovat muuten jotakin aivan muuta kuin nykypäivän halpavaateketjujen vastaavat. Vielä 90-luvulla naisilla oli oletusarvoisesti vyötärö ja lantio, mikä voi aiheuttaa vintagevaatteita ostaessa tottumattomalle shokkeja. Ota itsestäsi mitat ja kuljeta mittanauhaa kirppariostoksilla mukana siltä varalta, ettei sovittamaan pääse. Opettele tietämään, mikä koko 60-80-luvun vaatteissa vastaa nykyminääsi. Nälkäkurkien 70-luvulla farkutkin leikattiin eri tavalla ja joustamattomasta kankaasta, mikä kannattaa muistaa jos pääsee jonnekin James-aarrearkkuun mylläämään.
Jos olet tosissasi ostamassa vaatetta, joka on ”ihan hyvä kun ottaa sisään tosta ja päästää tästä, enkä syö makaroonia viikkoon”, mieti, osaatko itse tai lähipiirisi todella tehdä tarvittavat korjaukset, ja ennenkaikkea, viitsitkö. Jos vaatteessa on vuori, mieti vielä toisen kerran.
4. Ole kärsivällinen
Jokaiselta kirpparireissulta ei tarvi palata ostosten kanssa. Tyylikkyytesi ei voi olla kiinni siitä, että KAIKILLA MUILLA on tällä viikolla paljettijakku, mutta itse et vielä löytänyt. Jätä arveluttava ostos hautumaan. Kirpputorit ovat monelle shoppailuaddiktille omantunnon viherpesupaikka; sinun velvollisuutesi ei ole auttaa ketään ostohysteriasta kärsivää pääsemään eroon viimekesän biletopeista, jotta niitä voisi ostaa taas lisää. Älä suostu maksamaan monta euroa virttyneestä teepaidasta, mutta älä toisaalta pihtaile väärässä paikassa. Käytä mieluummin pari kymppiä aitoon, hyvälaatuiseen, vähän käytettyyn merkkimekkoon kuin laimennettuun versioon samasta halpisketjussa.
Kirpputoreilla jos missä kannattaa muistaa paras kuulemani vaateostosneuvo: Osta se vain, jos se saa sinut tanssimaan peilin edessä.