Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Ilmari Majuri
Espoo pimenee. Maatilalla mietitään ulosottomiehiä ja korvamerkkejä.
Luin jostain lehdestä, kuinka Espoon kaupunki sammuttaa säästösyistä joka toisen katuvalon. Meidän kohdalla on sattunut ilmeisesti laskuvirhe: tämä monikilometrinen pätkä on ollut pimeänä koko syksyn. Tekisi mieli ottaa tämäkin henkilökohtaisesti. En minä suulaiden kirjoitusteni seurauksia ymmärrä. Olen ylistänyt katuvaloja karjanhoidon kannalta merkittävinä laitoksina. Ne valaisivat polut viime syksynä niin kuivike- kuin rehukasoillekin. Sisään tuleva valonkajo toimi myös oivallisena yövalona navetassa.
Mainostin nimittäin aikaisemmassa blogissa ja eräällä keskustelufoorumillakin, että en ole maksanut koskaan mitään nautojen korvamerkeistä. Edes laskuja ei ole lähetetty viimeiseen kymmeneen vuoteen. Nyt Maatalouden laskentakeskus vei asian käräjäoikeuteen riita-asiana. En minä pidä korvamerkkien viljelijöillä maksattamista moraalisesti oikeana.
Ulosottomiehellä on ollut tänä syksynä minulle muutenkin paljon asiaa. Saamastani häädöstä ja siitä seuranneesta konkurssista olisi tullut juuri kymmenen vuotta täyteen. Ulosottovelat olisivat vanhentuneet, mutta jostain syystä juuri tänä vuonna minun viidensadan euron kuukausituloistani on ulosmitattu jo reilu parituhatta euroa. Siitäkin huolimatta, että minut on kirjoitettu aikaisemmin näiden tulojen perusteella varattomaksi. Asiaa voudille ihmetellessäni sain vastauksen, että asioita tarkastellaan vuosittain ja minun tulee kääntyä tarvittaessa sosiaalitoimiston puoleen.
Suomalaiset lataavat akkujaan kesäisin ja syksyisin esiintyy tämänkaltaisia toiminnanpuuskia. Vuosi sitten oli ajankohtaisena kädenvääntö lehmänlantojen ongelmajätelaitokselle toimittamisesta. Keväällä syntyi vielä uusi kupru ulkoilevien kanojen takia. Siitä on nyt todennäköisesti päästy. Viime aikoina kun on puhuttu vain sioista. Onneksi minulla ei ole sikoja – kerrankin kävi tuuri.
Epäkohtia tuntuu löytyvän nykyisin yhä enemmän ja yhden jos toisenkin elämänpiiristä. On minulla sentään vielä koti tallella ja vuokratkin säännöllisesti maksettuina. Miina Äkkijyrkkä odottelee Skatan tilalla häädön täytäntöönpanoa. Lehmien navetasta ajamista ja rakennuksien tyhjentämistä.
Syksy on pudotellut lehdet pihavaahteroista. Aletaan olla taas mekin enemmän näyteikkunassa. Pyörätieltä näkee avoimista kuistinovista sisään. Ihmisiä purkaa tienpenkalle lehmiä katsomaan ja kuvaamaan. Mukaan mahtuu varmasti taas monenlaisella mielellä varustettua kulkijaa.
Lehdettömien puiden lomasta vilahtelee hetkittäin kirkkaita välähdyksiä. Autot ajavat läheisessä tienmutkassa valvontakameraan. Minäkin ajoin siihen kerran vähän liian lujaa. Välähti kuin salamavalo. Sen verran hiljaa, ettei sakkoa tullut. Joudun kuitenkin tämän takia poliisin kuulusteluihin. Millä resursseilla poliisi kuulustelee meidät kaikki? Mihin tämä maailma on menossa?
