Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Taru Torikka
Älä anna muiden repiä farkkujasi. Revi itse.
Kiertelin keväisissä vaatekaupoissa ahdistumassa. DIY-muodin ja vaatteiden kustomoinnin valtavirtaistuminen tuo mukanaan aina ikäviäkin puolia: se, että Balmainin muotitalo tarjoaa nivusiin asti viilleltyjä farkkuja liki tuhannen euron hintaan on minun näkökulmastani lähinnä hupaisaa, mutta kun huonolaatuiseen trikooseen, jo ostohetkellä purkautuviin saumoihin ja sataprosenttiseen polyesterisamettiin erikoistunut vaateketju tarjoilee kuluttajille samanlaisia, en tiedä itkeäkö vai raivostua.
Olin jo hiljaa mielessäni päivitellyt, kun trendibloggaaja toisensa perään haksahti farkkuleggareihin, joiden kuviointi etäisesti muistuttaa itse klooripullon kanssa huiskimalla aikaansaatua. Koluttuani kymmeniä rekkejä ”muodikkaan punkhenkisesti” koneella revittyjä farkkuja ja millintarkasti viilleltyjä reiällisiä t-paitoja tunsin pyhää vihaa. Ne näyttivät melkein samalta kuin omat, ajan ja rakkauden kanssa kustomoimani t-paidat ja itse rikkikompuroimani farkut, mutta ajatus niiden takana oli aivan eri, väärä.
Minä olen leikellyt, rei’ittänyt ja viillellyt vaatevarastoni unholaan painuneita, vajaakäytölle jääneitä ”ihan kiva” -luokan vaatteita. Näin olen tehnyt tylsästä kiinnostavan, perus-teepparista statementin, ja pidentänyt jo olemassa olleiden lumppujen käyttöikää. (Ja täytyy myöntää, että harmittaa, kun sen kaikkein ankeimman ruotsalaisketjun teepaidoissa oli miltei samat olkapääviillot kuin minun luomuksessani.
Ostamalla valmiiksihajotetut housut taas ostaisin jälleen yhden vaatekappaleen lisää kasvattamaan henkilökohtaista ekosyntisäkkiäni, vieläpä sellaisen, jonka muotikiinnostavuus ja käytettävyys on hyvin lyhyt – veikkaan, että keväällä 2010 kirpparit pullistelevat tehdaskustomoituja kloorifarkkuja ja pienten bangladeshilaiskäsien repimiä akryylineuleita, ja muotiblogit täyttyvät aiheeseen liittyen ”what the f was I thinking” -synnintunnustuksista.
Vanhimmat teistä saattavat hämärästi muistaa 2000-luvun alun, jolloin revittykaulaiset t-paidat, itsetehdyt tai sen näköiset tekstit ja niittien lisäily viimeksi oli muotia. Kaikki muistanemme, miten näille ”rock-kustomoiduille” valmisvaatteille on sittemmin naureskeltu kirppareiden noloimpien pöytien äärellä.
Jälleen kerran tekisi mieli kehottaa muodinkuluttajia olemaan edes vähän fiksumpia. Lähihistoria on opettanut, että överikulutetut ja -koristellut farkut alkavat ahdistaa ennen aikojaan, mutta itseturmelluissa farkuissa on aina oma tarinansa, jonka kehtaa kaivaa kaapista esiin vuosien jälkeenkin.
2000-luvun ensi vuosista muistuttaa tänä keväänä myös toispuoleisuustrendi. Vahingoistaan viisastunut muotihullu voi toteuttaa sitä ja itseään nopeasti leikkaamalla joustavasta t-paidasta pääntien resorin pois (mikä tietenkin lisää paidan käytettävyyttä yleensäkin). Parasta tässä on ystävän graffiti-valokuvastaan askartelema printti.
