Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Emmi Kantti
Mihin Varasta jotain -päivä katosi?
Marraskuun viimeisenä perjantaina vietetään totuttuun tapaan Älä osta mitään -päivää. Mutta missä tänä vuonna viipyy räyhäkäs varjokampanja Varasta jotain -päivä?
Varasta jotain -päivän eli kansainvälisesti Steal Something Dayn lähtökohtana on myymälävarkauksien politisoiminen antikapitalistiseksi vastarinnaksi. Steal Something Dayn viettäjät katsovat seuraavansa Robin Hoodin jalanjälkiä ottamalla omaisuutta rikkailta (yrityksiltä) köyhille (kuluttajille) ja käyvänsä näin kamppailua rahataloutta vastaan. Lisäksi päivän tarkoituksena on kritisoida Älä Osta Mitään -päivän yleisesti hyväksyttyä ja kesyä viestiä.
Kulutuskritiikille suuri yleisö voi vähintään hymistä myöntyväisesti, mutta varastaminen nostaa taatusti moralistien niskavillat pystyyn.
Kiistelyä siitä kumman päivän viettäminen edustaa radikaalimpaa vastarintaa on harrastatettu vaihtoehtopiireissä jo useampana syksynä. Laajemmin kiistan voi liittää vaihtoehtokentällä 2000-luvun taitteessa tapahtuneeseen murrokseen, jossa ympäristökysymyksen ja kulutuskritiikin ympärille rakentunut radikalismi korvaantui antikapitalismia ja autonomimarxilaisuutta korostavalla eetoksella.
Varasta jotain -päivä tunnustaa mainonnan ja kulutuskulttuurin voiman, eikä oleta, että niihin voisi vaikuttaa valistus- ja tiedotuskampanjoilla. Sen sijaan se lähestyy tilannetta yksilökeskeisesti: tämä yhteiskunta saa minut haluamaan merkkivaatteita ja MP3-soittimia, niinpä minulla on niihin oikeus omasta tai vanhempieni tulotasosta riippumatta. Ja tietysti kerran vuodessa voi vielä viettää symbolisen päivän mittaisen ostoslakon, mutta sopii kokeilla, kuinka hankalaa on olla useampia päiviä peräkkäin ostamatta mitään. Säännöllinen varastelu sen sijaan ei edellytä tinkimistä omasta mukavuudesta tai elämänlaadusta.
Steal Something Dayn kiistattomana vahvuutena voikin pitää kykyä politisoida vastarinnaksi tutut perisynnit ahneus ja kateus. Perustuuhan niiden voimaan myös liki kaikki kaupallinen mainonta ja markkinointi.
Ottaen huomioon yhteiskunnalliset olosuhteet ja ilmapiirin on kummallista, että Varasta jotain -päivä on jäänyt vain Älä Osta Mitään päivän varjokampanjaksi ja nyttemmin kenties häipynyt kokonaan historiaan. Vaikka vaihtopiireissä kampanjoiden ympärille rakentuikin omat leirinsä, ei Varasta jotain -päivän katoamista voi tulkita pelkästää Älä osta mitään -päivän lopulliseksi voitoksi. Kritiikki ja parodia ovat tunnetusti ideoiden menestyksen indikaattoreita, joten varjokampanjan katoamisesta voi vetää jopa huolestuttavia johtopäätöksiä.
