Mikä neuvoksi kun lehtitoimittajan deadlinet painavat päälle, mutta tietokoneen ruudulta tuijottaa takaisin vain tyhjä sivu? Mitä tapahtuu runoilijalle jonka sydän on pakahtua julmassa maailmassa puhaltavaan myrskyyn, mutta hän ei saa sanaakaan aikaiseksi paperille?

Monesti writer’s blockista puhuttaessa ihmiset mieltävät sen jonkinlaiseksi konkreettiseksi esteeksi kirjoittamiselle. Vastukseksi, joka on murrettava ennen kuin tarinoiden kertominen voi jatkua.

Miten todellinen ongelma tämä ”writer’s blockin-oireryhmä” sitten todellisuudessa on? Toisten mielestä sen voima on täysin rampauttava, hieman samaan tapaan kuin keuhkokuume saattaisi estää laulajaa osallistumasta hänen seuraavaan esitykseensä. Joidenkin mielestä kyseessä on vain yksilön henkilökohtainen laiskuus.

Omasta mielestäni asia on varsin yksinkertainen, ihmisen aivoissa ei ole mitään maagista mielikuvituselintä, jonka tuotanto saattaa tyrehtyä hetkenä minä hyvänsä tähtien asennosta riippuen. Se mikä taas on faktaa, on, että ihmisellä on aivot. Niissä virtaava mielikuvitus tarvitsee ravintoa samalla tavalla kuin keho ruokaa, tai se kuihtuu ja kuolee pois. Mielen polttoaineena kirjallisuus, aikakausilehdet ja sarjakuvat toimivat siinä missä proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit pitävät kehoamme hengissä.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Mieli ja keho voivat kaikesta huolenpidostamme riippumatta kuitenkin sairastua. Mielen oireisiin kuuluvat esimerkiksi: masennus, kiire, stressi, rahahuolet ja sosiaaliset ongelmat. Joku neropatti voisi tietenkin sanoa, että: ”Eikös taiteilijan pidä olla vähän apaattinen, että hän pystyy kirjoittamaan koskettavia tarinoita.” Elämänkokemus, minkä piiriin masentuneisuuskin toki lasketaan, voi tietenkin osaltaan edesauttaa kirjoittamista, mutta liian syvissä vesissä kahlaavan ihmisen voi olla vaikeaa keskittyä tarinoiden luomiseen. Sillä hänen aivonsa joutuvat käyttämään energiaa jo valmiiksi ratkaisemattomien ongelmien parissa.

Ihmiskunta on kuitenkin aikojen saatossa ehtinyt kehittää useimpien oireiden hoitamiseen erilaisia lääkkeitä. Toiset käyttämistämme yrteistä ja rokotuksista ovat väkevämpiä kuin toiset, ja meistä jokaisen keholla ja mielellä on oma tapansa reagoida niiden tuomiin vaikutuksiin.

Lukemisen lisäksi writer’s blockin ehkäisemiseen on useita eri keinoja, mutta yksinkertaisin niistä on ehkä kirjoittaminen. Kyllä, luit oikein. Mielestäni kirjoittaminen pitää näitä kirjoittajan mieleen muodostuvia tukoksia kurissa samalla tavalla, kuin öljy pitää narinan ovensaranoista loitolla. Kun tajuntansa pitää virkeänä kirjoittamalla, ei mieli jää harjoittamattomaksi ja ideoita syntyy helpommin paperille.

Tämäkin asia toimii samanlaisella periaatteella, kuin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ihminen verrattuna sohvalla löhöävään paskasäkkiin. Urheilijan ruumis jaksaa puurtaa fyysistä voimaa ja kuntoa vaativien suoritusten äärellä kauemmin ja palautuu myös sohvaperunaa nopeammin seuraavia haasteita varten.

Kirjoittajan on myös uskallettava kirjoittaa roskaa ja vuodattaa niin sanottu myrkkynsä koneistostaan ulos. Kun kamppailee omien tekstiensä kanssa riittävän kauan, lopulta syntyy aina jotakin käyttökelpoista. Ja vaikka ei syntyisikään, on kirjoittamistaidon harjoittaminen ja tekstiensä työstäminen parempi asia kuin toimistolla toimettomana piereskely, joka ei luonnollisesti edistä mitään tarkoitusta. Jos ajatuksemme saavat edes roskan kirjoittamisen kautta virikkeitä, alkaa tajuntamme työskennellä tarinoidemme kirjoittamiseen liittyvien ongelmien kanssa jopa yöllä. Näennäisesti tehotonta päivää seuraavana aamuna mieli onkin monesti kirkkaampi ja edellisen päivän asiat voi nähdä täysin erilaisessa valossa.

Jopa pelkän kirjoitusympäristön muuttaminen toiseen huoneeseen, parvekkeelle, kirjastoon, lähikahvilaan tai kapakkaan saattaa luoda suuremman muutoksen omassa luovassa prosessissa, kuin saattaisi aluksi uskoa. Tämä liittyy joillakin siihen, että heidän on päästävä hetkeksi pois neljän seinän luomasta yksinäisyydestä, kun taas toisilla irtautuminen oman perhe-elämän hälinästä, voi olla ratkaiseva tekijä omassa kirjoittamisprosessissa.

Oli, miten oli. Kuten krapulassa: keinot on monet, kun morganeita podet.

• 10.11.2017
• Kirjoittanut Tatu Tissari