Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Jari Hanska
Olympiakomitea leikkii, että politiikalla ja urheilulla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Voiko tänä päivänä joku tosissaan väittää, että yhteiskunnassa on olemassa jokin julkinen, mutta kaikesta politiikasta, ihmisoikeuksista ja mielipiteistä vapaa osa-alue? Ainakin Olympiakomitea voi.
Keskustelu sateenkaarivärien käytöstä Venäjällä pidettävissä urheilutapahtumissa pöläytti ilmoille hämmentävän ja hävettävän kinan. Suomen Olympiakomitean jäsenet yrittävät kiemurrella kaikin mahdollisin tavoin irti siitä, että he ovat kansainvälisen Olympiakomitean kelkassa kieltämässä kaikki ”poliittiset kannanotot”.
Ihan totta kaverit. Politiikka on aina ollut ja tulee olemaan osa urheilua. Myös Suomella on siitä kokemusta. Vuonna 1912 Suomi osallistui Tukholman olympialaisiin, vaikka olikin osa Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Avajaisten marssissa Suomen joukkue päätti jättää 50 metrin eron venäläisiin ja kantoi kepin nokassa pahvin palaa, jossa luki Finland.
Hyi saatana, ihan kylmät väreet tulee tuollaisesta likaisesta politikoinnista.
Ja pahemmaksi menee. Vuonna 1968 elettiin rotusorron aikaa. Afroamerikkalaiset kävivät Yhdysvalloissa kiivasta taistelua ihmisoikeuksiensa puolesta.
Samaan aikaan kisailtiin Meksikon olympialaiset. Yhdysvaltalainen Tommie Smith voitti 200 metrillä kultaa ja hänen maanmiehensä John Carlos tuli kolmanneksi. Palkintojenjakotilaisuudessa kansallislaulun soidessa molemmat painoivat katseen maahan ja nostivat mustaan hansikkaaseen verhotun käden nyrkissä ilmaan protestiksi rotusortoa vastaan.
Kisoissa toiseksi tullut australialainen Peter Norman tuki Smithia ja Carlosta. Kaikilla kolmella oli rinnassaan Olympic Project for Human Rights -järjestön pinssi.
Kannanotto sai Kansainväliseltä Olympiakomitealta tyrmäävän vastaanoton. Komitean presidentti Avery Brundage pakotti Yhdysvallat erottamaan Smithin ja Carloksen kisajoukkueesta ja poistumaan kisakylästä. Hauskasti vuonna 1936 Brundage ei kritisoinut sanallakaan Berliinin olympialaisissa nähtyjä natsitervehdyksiä, vaikka oli jo tuolloin Olympiakomitean presidentti.
Myöhemmin Smith ja Carlos ovat saaneet kiitosta muun muassa Kanadan Olympiakomitean johtajalta Akaash Maharajilta. Hän totesi vuonna 2011, että Smithissa ja Carlosissa ruumiillistui olympiahenki.
Mitä sillä hengellä tarkoitetaan? Olympiakomitean ohjeissa kuudes pykälä kieltää syrjinnän rodun, uskonnon, politiikan, sukupuolen tai muun syyn perusteella.
Pelko protesteista on kuitenkin ajanut tämän aivan keskeisen olympia-aatteen yli. Kun olympialiikkeellä ei ole munaa puolustaa ihmisoikeuksia, on ainoa keino selvitä tästä ristiriidasta julistaa urheilu koko ympäröivästä maailmasta irralliseksi saarekkeeksi.
Suomen Olympiakomitean jäsen, moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen yritti Ylen haastattelussa sulkea silmänsä ristiriidalta parhaansa mukaan.
”Kansainvälinen Olympiakomitea on sanonut, että urheilun sisällä ei hyväksytä tasa-arvoloukkauksia. Urheilu pitää siis huolen siitä, mitä sisällä tapahtuu, ja poliitikot ottavat kantaa muihin asioihin.”
Mahtava ratkaisu! Olympiakomitea estää tasa-arvoloukkaukset urheilun ”sisällä”? Hei Venäjän homot, laittakaa piikkarit jalkaan ja painukaan juoksuradalle. Kyllä Olympiakomitea pitää teidän ihmisoikeuksistanne huolta. Kisoissa jätätte sitten seksuaali-identiteettinne naulaan ja kynnet lakkaamatta.
Valitettavasti maailma ei toimi Karjalaisen ja kumppanien toivomalla tavalla.
Hyvät Suomen Olympiakomitean jäsenet Risto Nieminen, Susanna Rahkamo, Jukka Rauhala, Olli-Pekka Karjalainen, Maria Laakso, Tuuli Merikoski, Pia Nybäck, Antti Peltoniemi, Antti Pihlajakoski, Emma Terho, Hannu Tihinen, Peter Tallberg ja Saku Koivu,
Oikeuksien vuoksi on taisteltava ja silloin urheilukenttä ei muodosta mitään maagista rajaa todellisuuden ja urheilumaailman. Juoksija Tommy Smith totesi vuoden 1968 protestinsa jälkeen lehdistötilaisuudessa:
”If I win, I am American, not a black American. But if I did something bad, then they would say I am a Negro. We are black and we are proud of being black.”
* * *
Korjaus 27.8.2013: John Smithin ja Peter Normanin sijoitukset olivat alunperin väärinpäin.