Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Susanna Kuparinen
Politiikan superkesäkuu jatkuu. Koko pakka on taas levällään.
Hallitustunnustelija Jyrki Katainen (kok.) sai eduskuntaryhmiltä tänään tiistaina jatkomandaatin hallitustunnustelujen jatkamiseen, myös sosialidemokraateilta. Kataisella on kolme päivää aikaa ehdottaa uutta hallituspohjaa.
Vielä viime viikolla Katainen julisti, että neuvotteluista ulosheitetyillä demareilla ei ole enää mitään asiaa yhteisiin pöytiin. Tilalle pyydettiin kääpiöksi kutistunut keskusta. Kokoomus ei osannut ennakoida vihreiden kenttäväen eilen jyräämää päätöstä: 105-paikkainen sinivihreä porvarihallitus ei tule kuuloonkaan.
Kun kokoomuksen ja demareiden isot pojat pelasivat nokkapokkaa, paitsioon ajautuivat paitsi hallitusneuvottelut myös kummankin puolueen sovitteluhaluiset, kuten kokoomuksen Kimmo Sasi.
Nyt kokoomus joutuu nöyrtymään ja kaikki vaihtoehdot ovat auki. Siksi ei ole yllättävää, että ensimmäisenä kokoomuksen pehmentyneestä linjasta kommentoi juuri Sasi.
”Kyllä minä pidän mahdollisena, että demareiden kanssa voidaan edelleen neuvotella”, Sasi kertoi Helsingin Sanomille tiistaina 7. kesäkuuta.
Siltoja rakentaa myös demareiden Jutta Urpilainen.
”Olen valmis keskustelemaan Kataisen kanssa. Viime viikolla oli Kataisen päätös katkaista neuvottelut, Urpilainen sanoi Uudessa Suomessa.
Urpilaisen mukaan välit kokoomukseen ovat kunnossa, ”asiat riitelevät”.
Siltojen rakentaminen saattaa olla liian myöhäistä. Miten tähän on jouduttu?
Kokoomuksen puolue-eliitti hengaa vihreiden puolue-eliitin kanssa, ja vauhtisokeus iski. Vihreiden eduskuntaryhmä ja puoluejohto olivat valmiita jatkamaan sinivihreällä pohjalla, vaikka hallitusneuvotteluista on kantautunut huhuja, että esimerkiksi ympäristölaki vesittyi hampaattomaksi.
Siksi onkin aika surkuhupaisaa, että arvovaltatappion kärsinyt vihreiden eduskuntaryhmä lähipiireinen valittelee, että nyt ympäristöasiat jäävät paitsioon. Ei lupaa hyvää, jos jo hallitusneuvotteluissa annetaan keskeisellä tontilla periksi. Puolue olisi ollut taas ansassa porvaripuolueiden välissä.
Jyrki Kataisella ja Jutta Urpilaisella on omat ongelmansa. Hallituseuvotteluiden kakkoskierros kaatui kokoomuksen kovan siiven ja Eero Heinäluoman (sd.) pelailuun.
Kataisen niskan takana huohottavat kokoomuksen ja elinkeinoelämän kovat intressiryhmät, jotka kavahtavat vasemmistoa eivätkä pistäisi pahakseen, vaikka koko julkinen sektori pistettäisiin heti huomenna lihoiksi. Kiviniemen keskusta sopisi heille loistavasti, sillä Mari on finanssipiirien juoksutyttö. Tunnetiloissa riehunut, huonosti ohjeistettu Katainen sai nyt pahasti köniinsä.
Urpilaisen mörkö on Eero Heinäluoma (sd.). Vaaliväittelyissä Urpilainen kukoisti, koska sai tilaa, tukea ja sparrausta omiltaan. Itseluottamus kasvoi.
Yksi Urpilaisen tähtihetkiä oli irtisanoutuminen Heinäluoman innovaatiosta, valtion tuottavuusohjelmasta. Katainen kiitteli TV1:n vaaliväittelyssä maaliskuussa demareita ja Heinäluomaa loistavasta ohjelmasta, joka on ollut Kataisen lempilapsi edellisellä hallituskaudella. Urpilainen pisti vastaan. ”Siitä on tullut leikkausohjelma”, hän totesi. ”Puhuin asiasta Heinäluoman kanssa ja totesimme, että tuottavuusohjelma oli virhe.”
Touché. Hetken näytti siltä, että Urpilainen on ottanut paalupaikan. Mutta ei, hallitusneuvotteluissa Heinäluoma pyöritti jälleen omaa imperiumiaan. Demareiden pitäisi päättää kuka puoluetta johtaa. Oman puolueen tuen puuttuminen tekee Urpilaisesta ramman ankan ja jättää tilaa kulissien takana väijyville dinosauruksille.
Heille rampa ankka sopii loistavasti. Pojat pelaavat, mutta ankka kantaa vastuun.