Teksti Jukka Vuorio

Hitler täyttäisi tänään 120 vuotta. Saako Aatulle nauraa?

Huhtikuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 64 vuotta Adolf Hitlerin kuolemasta. Sen juhliminen katsotaan monesti aiheellisemmaksi kuin Hitlerin syntymäpäivän, josta tulee tänään kuluneeksi 120 vuotta.

Hitlerin, joka toimi Saksan valtakunnanjohtajana ja absoluuttisena diktaattorina, mainitaan usein syntyneen Itävallassa. Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, kaveri syntyi Itävalta-Unkarissa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Hitler johti maailman suursotaan, jonka eräässä vaiheessa pieni Suomikin koki hetken aikaa halua hyökätä natsien rinnalla elinaluetta laajentamaan. Voidaan keskustella loputtomasti siitä, oliko Suomi natsi-Saksan liittolainen vai ei, ja jos ei, niin miten helvetissä muka ei, ja jos oli, niin millä kaikin tavoin. Kaikelle keskusteluenergiantuhlaamiselle voitaisiin kuitenkin lyödä piste tämän blogin myötä: oli se.

Adolf Hitlerin sanotaan olleen kasvissyöjä ja absolutisti ja homoseksuaali ja vaikka mitä. En tiedä oliko hän mitään niistä. Ja vaikka olisi ollutkin, en ymmärrä, miksi mitään niistä täytyisi yhä uudelleen ja uudelleen nostaa esille. Kasvissyönti tai homoilu ei tee tai ole tekemättä kenestäkään diktaattoria. Vielä vaikeampi on käsittää, että hän oli valtakunnan johtaja, joka nautti tietyssä vaiheessa käsittämättömän suurta kansansuosiota, mutta sodan loputtua kaikki kansalaiset kiistivät olleensa natseja. Jokainen oli ollut vain tavallinen kansalainen, ja puolueen jäsenkirjakin oli ollut vähän niin kuin pakko hankkia. Yhtenä päivänä jossakin maassa on miljoonia natseja ja toisena ei yhtään.

Toisessa maailmansodassa, jossa häviäjien puolella olivat mm. Saksa ja Suomi, oma isoisäni oli sotilaana. Ihan tavallinen rivisotilas, mies ja kivääri -periaatteella. Erittäin old school. Hän lähti talvisotaan 18-vuotiaana vapaaehtoisena ja osallistui sotilaspassinsa mukaan mm. Raatteen tien ratkaisutaisteluihin.

Löysin sen sotilaspassin jäämistöstä, kun vaari vuoden 2007 tammikuussa nukkui pois. Talvisodan jälkeen hän osallistui vielä jatkosotaan, totta kai, ja myöhemmin kun oli jo vanha mies ja perheemme luona viettämässä joulua, kertoi liikuttuneena järkyttäviä tarinoita siitä mitä ihmisjoukolle voi tykistökeskityksessä käydä.

En tiedä, tappoiko Adolf Hitler henkilökohtaisesti yhtään ihmistä, paitsi ehkä ensimmäisessä maailmansodassa, jossa hän toimi sotilaana. Isoisäni on sotavuosinaan varmaan tappanut monta ihmistä, ja tehnyt ja nähnyt paljon monenlaista muutakin kreisiä. Siis to-del-la kreisiä. Silti minun on vaikea nähdä häntä tai melkein ketään muutakaan suomalaista sotilasta natsipahiksena. Sotaveteraanien, kaikesta näennäisestä tiedostamisestani huolimatta, kuvittelen nuorina olleen sellaisia kuin Tuntemattomaton sotilas -elokuvassa ja vanhoina taas sellaisina vaareina kuin isoisäni. Toisaalta auktoriteetit varmasti haluavat minun asiat näin näkevänkin.

Oli miten oli, kaikessa surrealistisessa groteskiudessaankin Hitler on noussut melkoiseksi pop-kulttuurin vakihahmoksi. Ehkä 64 vuotta diktaattorin kuolemasta on tarpeeksi sille, että asiaa voidaan käsitellä erittäin kevyesti. Mutta ehkä sen ei pitäisi olla.

Tätä pohtiessani en kuitenkaan voi olla nauramatta videoleikkeelle, jossa Hitler poistetaan World of Warcraft –pelistä.

…tai Whitest Kids –huumoribändin Hitler Rapille.

…tai edes tanssivalle Hitlerille.

• 20.4.2009
• Kirjoittanut jukka vuorio