Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Teppo Eskelinen
Ulosteista ei puhuta tarpeeksi.
WTO pyrkii parantamaan pysyvästi 2,5 miljardin huono-osaisen asemaa. Siksi vietämme tätä päivää, marraskuun yhdeksättätoista, tunnuksella ”Ansaitsemme parempaa!”
Kyse on tietysti vessoista, ja World Toilet Organisationin julistamasta Maailman käymäläpäivästä, jota maailma viettää tänään. Tuo mukavampi WTO, jolla on potentiaalisesti aivan toisen mittakaavan mahdollisuudet parantaa maailman huono-osaisten asemaa kuin tavaroiden kärräämisen tavoista huolestuneella kaimallaan, kehottaa myös bloggaamaan tästä juhlapäivästä. Minähän tottelen.
WTO julistaa kolmea ilosanomaa: vessat ansaitsevat parempaa (puhukaa niistä enemmän!), vessan siivoajat ansaitsevat parempaa (taistelkaa oikeuksistanne!), ja maailman vessattomat ihmiset ansaitsevat parempaa (vessoja niille 2,5 miljardille!).
____________________
Ihmisten toiminnat ovat kovasti biologisesti ehdollistettuja. Siksi se, mitä ja miten syödään, ja se, miten elimistön hyödyntämä jäte tiputellaan elimistöstä pois, ovat kulttuurista riippumatta big deal.
Siksi olemme huolestuneita syömisen muodoista, pöytätavoista ja kaikenlaisesta muusta syömiseen liittyvästä. Minä saatan paheksua lihansyöntiä siinä missä vanhat sukulaiseni paheksuvat väärää haarukkatekniikkaa, mutta kyse on aina siitä, että biologisten toimintojen moraali pyörii syömispuolen ympärillä.
Ulostamispuoli on taas rajattu puheenaiheiden ulkopuolelle lähtökohtaisesti mauttomana. Siksi on pirun hauskaa, kun Luis Buñuel kuvaa Vapauden aaveessa pöydän ääressä pöntöillään sivistyneesti rupattelevia porvareita, joista yksi lähtee hieman vaivautuneena käväisemään lukittavassa ruokasalissa.
Siinä on vaan se puoli, että jos paskasta ei voi puhua, siihen liittyvät ongelmat jäävät huomaamatta.
____________________
Paska on tietysti ikävä asia. Siksi esimerkiksi Intiassa edelleen kastijärjestelmä manifestoituu siinä, kuka siivoaa kenenkin paskat. Alistamisen suhde näkyy paskahommissa. Itse tosin työnnän käteni paskaan päivittäin, mikä on pelkkää hoivaamista. Isyys onkin hyvä asia muun muassa siksi, että se opettaa luontevaa suhtautumista paskaan.
Paska on myös intiimi asia, ja tästä kiusallisesta syystä se on myös sukupuolisorron väline ympäri maailmaa. Tytöt kun joutuvat jättämään koulun kesken, kun murrosiän alettua tarpeiden tekemiseen tarvittaisiin näköeste, jota ei köyhän maan kyläkoulussa useimmiten ole.
Paska on myös ympäristökysymys, kun tyhmät länsimaiset vievät vesivessoja kuiville alueille, vaikka hygieeniset ja hajuttomat huussitkin on keksitty. Sitten sitä kärvistellään ilman vettä, kun se on käytetty vessoissa.
Luokkasorto, sukupuolisorto, ympäristökriisi. Eikö jokaisen punavihreän pitäisi olla kiinnostunut paskasta? Erityisesti kun siitä sisäänlappaamispuolesta ollaan niin pirun kiinnostuneita: kasvissyönnistä, luomusta, kuljetusmatkoista ja niin edelleen.
Puhumattakaan siitä, että eräät kekseliäimmistä protestointimuodoista ovat juuri tehneet vessojen tarpeen näkyväksi. Meinaan niitä ympäristöaktivisteja, jotka estivät Heathrown kentän laajennuksen miehittämällä kaikki lentokentän vessat pariksi päiväksi. Kaaoshan siitä seurasi.
____________________
Toki ylellisyyteen tottuneet länsimaisetkin voivat aina parantaa asemiaan, jopa niin ettei se ole muilta pois. Vessan käyttäjänä ansaitsen ainakin parempaa lukemista. Kuka niitä Ruotuväki-lehtiä kärrää toimiston vessan hyllyyn?
