Googlen hakukone antaa lähes puoli miljoonaa osumaa suomenkieliselle haulle: ”elämme poikkeuksellisia aikoja”. Ainakin ensimmäiset viisitoista sivua ovat sitaatteja tältä vuodelta.

Aivopierua ovat viljelleet viestinnässään kaikkien puolueiden edustajat, yritykset, pankit, urheiluseurat… lista on loputon.

Googlen algoritmit nostavat näyttöni paalupaikalle sitaatin Facebookista, vaikken ole milloinkaan liittynyt naamakirjaan. Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) keväisessä postauksessa lausahdusta tehostetaan toteamalla: ”Tänään, jos koska, se on totisinta totta.”

Haun 449 000 osumaa eivät ole tietenkään tarkka tai millään muotoa vakavasti otettava lukema, mutta ahkeraan ikiaikaista hokemaa on tänäkin koronavuonna viljelty.

Mikä sitten on niin poikkeuksellista näinä aikoina? Sekö, että tämän luokan pandemiaa ei ole koettu useimpien nyt elossa olevien ihmisten elinaikana? Tai se, että demokratiakriisi on levinnyt Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin? Vaiko, että valtiot eri puolilla maailmaa ovat ottamassa suuremman roolin talouskehityksestä?

Syythän voivat olla myös henkilökohtaiset. Minullekin alun perin poikkeukselliset ajat elämässäni ovat hiipineet kuin varkain pysyväksi normaaliksi.

Oli syyt meillä kullakin mitkä tahansa, ”poikkeukselliset ajat” hivelevät meidän jokaisen alitajuista halua kokea juuri oma elämämme ja elinaikamme merkitykselliseksi.

Historian kirjoja raottamalla voimme helposti huomata, että kaikkialla maailmassa, jokainen edeltävä sukupolvi ja ihmiset jokaisella vuosikymmenellä ovat toistaneet ”elämme poikkeuksellisia aikoja” -mantraa.

Viimeisten vuosisatojen aikana sitä ovat käyttäneet useasti poliitikot vaalikampanjoissaan. Kärjistäen sanomana on ollut: ”jos et äänestä minua näinä poikkeuksellisina aikoina, elämäsi menee entistäkin huonommaksi”.

Sanomalehti Kalevan syyskuisessa kolumnissaan filosofian professori Jouni-Matti Kuukkanen Oulun yliopistosta huomioi aiheesta osuvasti: ”Vaikka kaikilla sukupolvilla on luultavasti taipumusta liioitella oman aikakautensa erityislaatuisuutta, sen korostaminen tuntuu sopivan erityisen hyvin aikamme narsistiseen ajanhenkeen”.

P.S. Kattia kanssa -haku tuo vain 82 000 osumaa. Kissoja, noita selviytymisen mestareita, tai YouTube -kissavideoita aikamme viihteenä, en silti rohkene vähätellä. Puhumattakaan, että vuosittaisen Naivistit Iittalassa -näyttelyn kissa-aiheiset teokset myydään kuulemma aina ensimmäisinä! Epäilemättä myös ensi kesänä.