Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Maria Michelsson
New Yorkin seuraava pormestari saattaa olla nainen, joka menettää malttinsa, muuttaa tarvittaessa mieltään ja elää homoavioliitossa.
Newyorkilaiset valitsevat marraskuussa seuraajan Michael Bloombergille, joka on toiminut pormestarina vuoden 2002 alusta. Ehdokkaista uutisoidaan jo ahkerasti ja ennakkosuosikkina pidetään New Yorkin kaupunginvaltuuston puhemiestä, räväkkää Christine ”Chris” Quinniä.
Demokraatti Quinn on kaupungin ensimmäinen naispuolinen puhemies ja olisi myös ensimmäinen nainen pormestarina. Lisäksi hän on lesbo ja naimisissa.
Quinn, 46, aloitti puhemiehenä tammikuussa 2006. Kaupunginvaltuusto muun muassa valvoo kaupungin laitoksia sekä päättää kaupungin budjetista ja maankäytöstä. Valtuustossa on 51 jäsentä, joista neljä on republikaaneja, yksi Working Families Partysta (työtätekevien perheiden puolue) ja loput demokraatteja.
Christine Callaghan Quinn syntyi vuonna 1966 New Yorkin Long Islandilla, jossa myös kasvoi. Hän kuvailee perhettään tyypilliseksi keskiluokkaiseksi perheeksi, jossa äiti oli kotona ja isä sähköalalla. Isä kunnostautui ammattiyhdistysliikkeessä.
Yliopiston jälkeen Quinn auttoi pienituloisia pitämään vuokra-asuntonsa ja johti projektia, joka taisteli homoihin kohdistuvia viharikoksia vastaan. Hän pääsi New Yorkin kaupunginvaltuustoon vuonna 1999.
Samaa sukupuolta olevien avioliittoa äänekkäästi puolustava Quinn meni toukokuussa 2012 naimisiin pitkäaikaisen partnerinsa, lakimies Kim Catullon kanssa. He asuvat koiriensa kanssa Chelseassa eli homojen suosimassa kaupunginosassa Manhattanilla.
Maaliskuussa Quinn ilmoitti pormestariehdokkuudestaan. Kampanjavideollaan punapää sanoo tykkäävänsä värikkäistä ja hulluista newyorkilaisista, jotka rakastavat kaupunkiaan, ja lupaa ajaa keskiluokan etua.
Quinn oli kärjessä helmikuun lopussa julkistetussa Quinnipiac Universityn pormestarikyselyssä. Sen mukaan hän saisi syyskuussa järjestettävässä demokraattien esivaalissa 37 prosenttia äänistä ja hänen vastaehdokkaansa kukin alle 15 prosenttia äänistä.
Viime viikolla tuli kunnon skuuppi. New York Times kirjoitti, että ystävien ja kollegoiden mukaan Quinn osaa olla kontrolloiva, temperamenttinen ja räjähdysherkkä. Hän huutaa, kiroilee, osoittaa sormella ja tulee iholle. Henkilökunta paransi pomonsa työhuoneen äänieristystä, jotta ulkopuoliset eivät kuulisi hänen huutokohtauksiaan.
Kiinnostavaa kyllä, Quinn ei kieltänyt väitteitä. Hänen mielestään aggressiivinen käytös ei ole pahasta, sillä hän uskoo newyorkilaisten tahtovan jonkun, joka saa asiat hoidettua. Hän yrittää kuitenkin huutaa vähemmän, sillä se ei ole aina oikein.
Suomessa on huhuttu pitkään presidentti Tarja Halosen kiukuttelusta. Maaliskuun Kuukausiliitteessä toimittaja Saska Saarikoski luonnehti Halosta nopeasanaiseksi, mutkattomaksi ja kärsimättömäksi ihmiseksi, josta on helppo pitää, mutta jota ei haluaisi vihollisekseen.
Kansainvälisen naistenpäivän alla julkistetussa Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia -kirjassa naispoliitikot avautuvat vaikeuksistaan. Talvitie sanoi tv-haastattelussa, että naista saatetaan kutsua äksyksi ja miestä vastaavassa tilanteessa jämäkäksi. Hän korosti myös, että tytöttelyä ei pidä hyväksyä.
Amerikkalainen feministi Gloria Steinem uhkasi olla kannattamatta Christine Quinniä pormestariksi, jos tämä ei tuo kaupunginvaltuuston äänestykseen lakialoitetta palkallisesta sairauslomasta. Tietynkokoisissa yrityksissä työntekijä saisi vuodessa viisi palkallista sairauspäivää, jotka hän voisi käyttää sairastamiseen tai sairaasta perheenjäsenestä huolehtimiseen.
Naispoliitikot puhuivat äideistä ja sairaista lapsista, mutta Quinn oli huolissaan taloustilanteesta ja yrityksistä. Torstaina 28.3. hän muutti mieltään paineen alla ja pääsi sopimukseen valtuuston jäsenten kanssa, jotka yrittivät saada lakialoitteen äänestykseen puhemiehen vastustuksesta huolimatta.
Quinnin arvostelijat toivoivat palkallisen sairausloman koskevan useampia työntekijöitä ja pitivät takkinsa kääntänyttä poliitikkoa pragmaatikkona, jonka periaatteet ovat hämärän peitossa. Quinn sen sijaan juhli syntynyttä kompromissia tiedotustilaisuudessa aurinkoisena pitkäperjantaina.
