Teksti Veli Itäläinen

Mitä maailman tänään puhutuin punkbändi haluaa julistaa?

Pussy Riot on ollut kirjoita tästä -listallani jo lokakuun vallankumouksen viimeisestä vuosipäivästä lähtien. Tuolloin yhtye julkaisi ensimmäisen videonsa. Venäjällä asiat kulkevat kuitenkin usein nopeammin, kuin kolumnisti ehtii niihin reagoida, ja sittemmin aiheesta on ehtinyt kirjoittaa Fifi, hesari, Ylex ja jopa Ilta-Sanomat.

Viimeisen, Kristus vapahtajan katedraalissa pidetyn konsertin jälkeen kolme ryhmän jäseniksi epäiltyä, Maria Aljokhina, Nadežda Tolokonnikova ja Jekaterina Samutsevitš, otettiin kiinni syytettynä huliganismista. Kaikki kolme on määrätty tutkintavankeuteen kahdeksi kuukaudeksi.

On mielenkiintoista, että ryhmä ehti hyökätä lähes kaikkia muita Venäjän nykyisen järjestelmän instituutioita vastaan, ennen kuin viranomaiset ehtivät puuttua sen toimintaan.

Pussy Riot konsertoi muotinäytöksessä…

…ja Punaisella torilla.

Se on ehtinyt soittaa laittoman konsertin muotinäytöksessä, vankilassa ja Punaisella torilla ilman mitään seuraamuksia. Mutta heti kun ryhmä kävi Venäjän ortodoksikirkkoa vastaan, valtion koneisto kävi ryhmän kimppuun koko voimallaan.

Laaja uutisointi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ryhmän motivaatio tulisi kenellekään sen selvemmäksi. Venäjän taitajilla on mahdollisuus lukea yhtyeen omasta blogista, mitä he haluavat sanoa, mutta kieltä taitamaton on toimittajien varassa. Ja toimittajilla on taipumusta kirjoittaa se, mitä he itse haluavat nähdä. Osa liittää ryhmän osaksi Putinin vastaista oppositiota, ja Guardianin Laura Barton taas liittää Pussy Riotin riot girl -liikkeeseen, mikä on varmasti myös totta.

Yhtye kuitenkin itse listaa tärkeimmiksi musikaalisiksi vaikutteiksiin Angelic Upstartsin, Cockney Rejectsin ja 4 Skinsin. Taiteellisiksi ja kirjallisiksi vaikutteikseen ryhmä on listannut eri haastatteluissa Valie Exportin, Yes Menin, Aleksandr Brenerin, venäläisen My-liikkeen, Sorokinin, Foucaultin, John Cagen, Pierre Boulezin, Nina Simonen, Simone de Bouvoiren, Shulamith Firestonen, Julia Kristevan, Judith Butlerin, Elizabeth Groszin, Igor Konin, Gayatri Spivakin, bell hooksin, Eve Sedgwickin, Kate Milletin, Rosi Braidotin, Elena Kovylinan, Borjana Rossan, Lynda Benglisin, Bikini Killin, Artur Žmievskin ja Santiago Sierran.

Suhdettaan feministiseen teoriaan yhtye kommentoi chat-haastattelussa Tanja Volkovan kanssa seuraavasti:

Meille läheinen on poststrukturalistisen feminismin idea naamiaisista muotona, joka saattaa klassiset sukupuoliroolit naurunalaisiksi ja määrittelee ne uudestaan…. Mielestämme intellektuellien ei pitäisi pelkästään luennoida, vaan myös esiintyä trollikoiden katoilla. Muuten intellektuellit sulkeutuvat omaan ghettoonsa eivätkä koskaan nouse sieltä julkiselle tasolle. Mutta juuri tällä tasolla täytyy nostaa esiin erilaisia, muun muassa feminismin kysymyksiä. Tässä suhteessa Sartren myöhäiskauden ideat ovat meille läheisiä.

Kaikki kolme pidätettyä kiistävät yhteytensä periaatteellisista syistä anonyyminä pysyttelevään Pussy Riotiin. Silti tässä vaiheessa olisi hieman kyseenalaista yrittää ottaa yhteyttä ryhmän jäseniin haastettelupyynnön muodossa. Tällainen yhteydenotto voisi teoriassa tietää ongelmia ryhmän lisäksi myös kolumnistille itselleen.

Näin ollen päätiin tällä kertaa kääntää suomeksi sellaisia pätkiä Pussy Riotin aiemmin kirjoittamista julkilausumista, jotka auttavat avaamaan yhtyeen sanomaa. Kukapa olisi parempi puhumaan yhtyeestä kuin se itse.

Ensimmäisen videon julkaisupäivänä ryhmä kirjoitti blogissaan grani.ru-sivustolla otsikolla Miksi Venäjällä tarvitaan feminististä piiskaa.

Tänään, vallankumouksen vuosipäivänä, julkaisimme ensimmäisen videomme Vapauta katukivet tulevalta ensimmäiseltä levyltämme Tapa seksisti. Meiltä kysyttiin samantien kymmenittäin typeriä kysymyksiä siitä, miten niin feminismi on ajankohtaista tämän päivän Venäjällä.

Meistä on aina huvittavaa lukea väitöksiä, ettei feminismi ole enää ajankohtaista Venäjällä. Aivan hiljattain duuma hyväksyi abortinvastaisen lain, joka rajoittaa huomattavasti maan kaikkien naisten oikeuksia. Ilmaisen abortin hankintaa vaikeutettiin niin paljon, että naiset joutuvat ikävän valintatilanteen eteen – heidän on joko tehtävä maksullinen abortti tai synnytettävä ei-toivottu lapsi.

Meitä yllätti se, että tämä laki hyväksyttiin lähes täysin ilman minkäänlaista reaktiota, täysin ilman yhteiskunnallista keskustelua. Koko sinä aikana, kun laki hyväksyttiin duumassa, ei julkisuudessa ollut mitään mielipiteitä puolesta eikä vastaan. Venäjän kansalaiset eivät halunneet osallistua tämän tai monen muunkaan poliittisen kysymyksen ratkaisemiseen.

Miksi näin tapahtuu? Arvatenkin siksi, että yhteiskunnassame feminismi, ympäristö, LGBT-oikeudet ja vastaavat kysymykset mielletään toisarvoiseksi. Me taas päinvastoin uskomme, että juuri näiden kysymyksien käsittely voi elävöittää maamme poliittisen elämän. Kansalaisyhteiskunta, josta nyt niin paljon haaveillaan, syntyy juuri tämänlaisesta toiminnasta – monenlaisesta ja monimuotoisesta.

Ikävä kyllä jopa opposition piirissä monet yllättyvät, kun puhumme vakavissamme feminismistä tai LGBT-oikeuksista. ”Miten te voitte puhua feminismistä nyt, kun Putin on juuri valitsemassa itsensä kolmannelle kaudelle?!?” – näin meille puhutaan jatkuvasti. Olemme vakuuttuneita siitä, että tällainen asennoituminen niin sanottuihin toisarvoisiin kysymyksiin on juuri Putinin etujen mukaista.

Jos me käsittelemme feministisiä, LGBT:n ja ympäristön ongelma-alueita, protestista tulee sisällöllisesti vakuuttavampi, ja me saamme enemmän resursseja kamppailaksemme nykyistä poliittista valtaa vastaan.

Joulukuussa ryhmä kirjoitti samaisessa blogissaan:

Miksi uskomme, että tarvitsemme “Tahrir-aukion” Punaisella torilla? Uskomme, että Venäjällä, kuten missä tahansa muussa maassa, on käytettävä hyväksi kaikkea parasta siitä, mitä on viime aikoina tapahtunut maailmanpolitiikassa…

… Kaupat eivät palaneet Egyptissä, vaan kauppiaat tulivat aukiolle ja ruokkivat protestien osallistujia toteuttaen “kommunismia liikkeenä”, Alain Badioun termiä käyttääksemme.

Toinen esimerkki tästä Tahrir-aukion kommunismista oli seksismin jyrkkä väheneminen. Miehet luopuivat seksistisistä ennakkoluuloistaan. He näkivät naisissa vihdoin täysivaltaisen subjektin ja vaativat kaikkien yhteisen vihollisen luopumista vallasta. Voi vaikuttaa erikoiselta, että monille miehille luopuminen seksismistä on mahdollista vain vallankumouksen kaltaisissa äärimmäisissä olosuhteissa. Näin se kuitenkin on. Esimerkiksi juuri nyt Putin vihjaa, ettei naisten kanssa voi tehdä mitään. Taannoin järjestetyn “naistapaamisen” yhteydessä hän sanoi suoraan, että “miesten kanssa on helpompi edistää asioita”.

Tahrir-aukion kaltaiset kollektiivisen toiminnan tilat ovat ainoita mahdollisuuksia käydä keskustelua erilaisten poliittisten ryhmien välillä olosuhteissa, joissa autoritaarinen järjestelmä alistaa poliittista toimintaa. Kuten Žižek kirjoittaa, “kansannousun innostavin hetki oli muslimien ja koptikristittyjen yhteinen rukous Tahririn aukiolla”, mikä on Žižekin mielestä “paras vastaus lahkolaiseen väkivaltaan”.

Autoritaarisen järjestelmän ongelma on Putinin itsensä lisäksi se, että poliittisen riiston olosuhteissa sosiaaliset ryhmät vieraantuvat kontakteista ja dialogista. Ne vaihtuvat syytöksiin ja leimaamiseen – kunhan ei vain pitäisi keskustella, se on niin kovin epämukavaa! Tästä voi pelastua vain kollektiivisen toiminnan avulla.

Meille esimerkki tällaisesta rakentavasta kontaktista on kampanja Himkin metsän puolesta. Yhteisen vastarinnan olosuhteissa jokainen yhteiskunnan ryhmä kantaa oman kortensa kekoon: epätoivoiset Himkin asukkaat laittavat päänsä pantiksi pelastakseen metsänsä, antifasistit tekevät parhaan aktionsa vuosikymmeneen hyökkäämällä kaupunginhallintoa vastaan, vasemmistolaiset taiteilijat järjestävät näyttelyn Himkin metsässä, liberaalit järjestävät yhdessä Voina-ryhmän kanssa Antiseliger-tapaamisen.

Himkin kamppailun kokemusten perusteella uskomme, että toisin kuin järjestelmän välttämättömyydestä vakuuttuneet kansalaiset väittävät, Venäjä on valmis itsehallinnolliseen ja johtajattomaan horisontaaliseen protestiin. Meidän ei pidä odottaa sitä, että ”Medvedev aloittaa modernisaation” tai että ”lopultakin ilmaantuu opposition yhdistävä ehdokas”. Tahrir-aukiolla ei tarvittu näistä kumpaakaan. Tarvitsemme vain kriittisen protestoijien massan, joka on valmis ottamaan haltuunsa Venäjän aukiot ja kadut.

Aktiota Kristus vapahtajan katedraalissa yhtye selitti näin:

Monet loukkaantuivat siitä, että järjestimme punk-konsertin katedraalissa… mutta (tämä katedraali) ei ole jumala, vaan ortodoksikirkon toimisto. Me tulimme ortodoksikirkon toimistoon sanomaan virallisen mielipiteemme.

Kristus Vapahtajan katedraali ei vaikuta hengelliseltä paikalta, vaan jonkinlaiselta businesskeskukselta. Siellä on hyvää korvausta vastaan vuokrattavia juhlatiloja, pesula ja vartioitu parkkipaikka. Katedraalin internetsivuilla kirjoitetaan, että ”kirkolliskokouksien sali on monikäyttöinen tila… siellä järjestetään kuorojen ja folklorististen kollektiivien konsertteja, simfoniaorkesterien konsertteja, juhlallisuuksia ja muita tilaisuuksia”. Salissa on kaksi lumikonetta, kaksi savukonetta ja vaahtokone.

Kuten näette, kaikki oli valmiina punk-rukoustamme varten. Me toimme paikalle oman kuoromme ja taiteellisen punk-aktiorukouksemme. Käytimme Venäjän Ortodoksikirkko oy:n 64-kanavan MIDAS HERITAGE 2000 -mikseriä, joka on myös listattu katedraalin sivustolla.

Poliittisia näkemyksiään Pussy Riot kertoi Vlad Tupikinin tekemässä haastattelussa näin:

Mielestämme Venäjän poliittisessa elämässä olisi hyötyä sosiaalidemokraattisesta puolueesta, joka ajaisi skandinavialaistyylistä sosiaalidemokratiaa. Mutta jos asuisimme Euroopassa, olisimme radikaalien anarkistien joukossa.

Eli on selvää, että ryhmä tulee varsinaisen Venäjän anarkistiliikkeen ulkopuolelta. Mitä kiinniotettuihin tulee, Maria Aljokhina on tunnettu ympäristöaktivisti ja Nadežda Tolokonnikova on osallistunut Voina-ryhmän aktioihin. Hän myös puhui opposition suurmielenosoituksessa Bolotnaja-aukiolla 10. joulukuuta:

Kiinniotetut ovat saaneet tukea poliittisen kentän eri laidoilta – taiteilijoilta, LGBT-aktivisteilta ja liberaalin opposition kannattajilta. Solisaarisuusaktioita on jo järjestetty eri puolilla maailmaa, muun muassa Suomen Vaasassa:

Aktiot tulevat tarpeeseen, koska sekä Aljokhinaa ja Tolokonnikovaa on jo uhkailtu heidän neljä- ja viisivuotiaiden lastensa huostaanotolla.

Aljokhina ja Tolonnikova lapsiensa kanssa.

Aljokhinan tuntoja ensimmäisistä vankilapäivistä voi lukea englanniksi täältä. Samalta sivulta voi seurata, mitä voi milloinkin tehdä pidätettyjen hyväksi.

Jolkinin tekemä pääsiäisaiheinen tuki-installaatio.