Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Maria Michelsson
Geenimanipuloidut tuotteet, klooripitoinen kraanavesi ja arsenikkiriisi mietityttävät kuluttajaa Yhdysvalloissa.
USA:ssa vietettiin loppuviikosta Thanksgivingiä eli kiitospäivää, eli matkustettiin tarvittaessa toiselle puolelle maata perheen luo ja syötiin hyvin. Useimmassa ruokapöydässä oli kalkkunaa ja kurpitsaa jossakin muodossa. Presidentti Barack Obama armahti tänä vuonna peräti kaksi kalkkunaa. Virginiassa kasvatettuja, noin 18 kiloa painavia Cobbleria ja Gobbleria ei siis teurastettu.
Luomuruokakauppaketju Whole Foods mainosti myyvänsä vain ilman lisättyjä hormoneja kasvatettuja kalkkunoita. Niin, hormonit. Ja antibiootit ja torjunta-aineet. Ja roskaruoka ja limsa. Ja tehotuotanto ja suuryritykset.
Olipa sitten mitä mieltä tahansa geenimanipuloiduista tuotteista ja maissin tunkemisesta joka paikkaan, niin amerikkalainen ruoka tuo helposti mieleen vähemmän positiivisia asioita kuten elokuvat Super Size Me ja Ruokayhtymä (Food, Inc.) sekä kirjat Pikaruokakansa (Fast Food Nation) ja Eläinten syömisestä (Eating Animals). Ei ihme, että luomuruoan ja kasvissyönnin suosio kasvaa Yhdysvalloissa.
Kaliforniassa vaaditaan merkintöjä geenimanipuloituihin tuotteisiin. Proposition 37 -kampanja muistuttaa, että merkinnät ovat käytössä 61 maassa, mutta eivät USA:ssa. New Yorkin pormestari Michael Bloomberg taistelee liikalihavuutta ja diabetesta vastaan yrittämällä kieltää isokokoisten limsojen ja muiden sokeroitujen juomien myynnin muualla kuin ruokakaupoissa. Kielto astuu voimaan maaliskuussa 2013, mikäli tuomari ei ole toista mieltä.
Ruokakaupassa eurooppalainen kaipaa E-koodeja eli lisäainemerkintöjä ja suomalainen muistaa, kuinka Annabella syynäsi Suomi-tytöt New Yorkissa -tosi-tv-sarjassa, ovatko hedelmät ”orgaanisia”. Yhdeksällä alkava numerosarja tarrassa kertoo hänen mukaansa hedelmän olevan täysin luomu. Mitä lähempänä ysiä ensimmäinen numero on, sitä parempi.
Amerikkalainen mieheni ostaa vain ruokapakkauksia, joissa ei ole käytetty bisfenoli A:ta (BPA), teollista kemikaalia, jonka on todettu aiheuttavan syöpää. Hän myös karsastaa kauppakuitteja, sillä niissä on saman myrkyn korviketta. Kotona meillä on vedensuodatin keittiössä. New Yorkin kraanaveteen lisätään terveydelle kyseenalaista flooria hammasmädän ehkäisemiseksi. Kylässä ja ravintolassa juon mukisematta hanavettä. Riisiä vältän.
Kuluttajalehti Consumer Reports kertoi syyskuussa huolestuttavan korkeista arsenikkipitoisuuksista riisissä. Lehden mukaan arsenikkia syötetään kanoille, kalkkunoille ja sioille ja niiden lantaa käytetään riisin ja muiden viljelyskasvien lannoitteena. USA:n terveysministeriöön kuuluva FDA (U.S. Food and Drug Administration) tutkii riisiä ja riisituotteita. Valmista on määrä olla vuoden loppuun mennessä.
FDA ei tässä vaiheessa kehota ihmisiä syömään vähemmän riisiä. Osa lääkäreistä kuitenkin vähentäisi riisin antamista lapsille, eikä syöttäisi riisimuroja vauvalle. Arsenikki voi myös vahingoittaa kohdussa olevan vauvan aivojen kehittymistä.
Toivottavasti Suomessa voi syödä riisipiirakoita turvallisin mielin. Vietän joulun Helsingissä, ja vakioevästä on ollut ikävä. Jouluaattoaamuun kuuluu vieläpä riisipuuro. Pitäisiköhän lukea lomalla Jonathan Safron Foerin tietokirja Eläinten syömisestä, joka sai näyttelijä Natalie Portmanin ryhtymään kasvissyöjästä vegaaniaktivistiksi, tai Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä, joka ruotii suomalaista ruokateollisuutta ja voitti juuri Tieto-Finlandian.
