Asekauppasopimus hiukkasen eteenpäin

Henkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Eekku Aromaa

Umpikujan jälkeen neuvottelut jatkuvat maaliskuussa 2013.

Mielessäni on ollut eniten kaikenlaisia muita asioita kuin asekauppasopimus, kuten kysymykset yhteiskunnan rakentumisesta, lastenhoidon suhteesta siihen, marraskuun pimeydestä ja nälkälakossa olevien afganistanilaismiesten kohtalosta. Viimeksi mainitusta voitte lukea vaikka sen, mitä Reko Ravela sanoi suoremmin ja mitä Anu Silfverberg sanoi kauniimmin. Minä aion tälläkin kertaa kertoa teille hiukan siitä, mitä asekauppasopimukselle kuuluu, koska siitä en voi niin pätevästi linkittää muualle.

Nyt on nimittäin sellainen hauska hetki pitkästä aikaa, että asekauppasopimukselle kuuluu hyvää. Tai no jos nyt ei ihan suorastaan hyvää, niin parempaa. Asiat etenevät, ainakin vähän. Tuossa äskettäin YK:n yleiskokouksen ensimmäisessä komiteassa hyväksyttiin päätöslauselma neuvottelujen jatkamisesta maaliskuussa 2013. Nyt päätettiin jatkaa, vaikka heinäkuun lopussa neuvottelut päättyivät umpikujaan. Linkin kautta löytyy luonnos, joka lienee viimeisin, hyväksytty versio, jos oikein ymmärsin.

Nyt hyväksytyn päätöslauselman mukaan maaliskuun neuvotteluissa käytetään pohjana heinäkuussa syntynyttä mutta hyväksymättä jäänyttä sopimusluonnosta. Tuo heinäkuun sopimusluonnoshan oli olosuhteisiin nähden varsin kelvollinen. Se ei missään tapauksessa ole rauhanjärjestöjen kirjoittama paperi, mutta sen avulla olisi mahdollista rajoittaa kaikkein ongelmallisinta asevientiä. Se olisi myös parannus nykytilanteeseen, jossa asekauppaa ei maailmanlaajuisesti rajoiteta mitenkään.

Päätöslauselma neuvotteluiden jatkamisesta hyväksyttäneen vielä yleiskokouksen täysistunnossa, mutta käytännössä valtiot ovat jo sitoutuneet tähän päätöslauselmaan sen ensimmäisessä hyväksymiskäsittelyssä ensimmäisessä komiteassa. Nyt siis odotellaan maaliskuun kokousta ja varmasti monet YK:n jäsenvaltiot omalta osaltaan käyvät erilaisia keskusteluja ja neuvotteluja siitä, miten sopimus saataisiin aikaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Kommentoi Facebookissa
eekku aromaa