Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kirsi Koivuporras
Intia ja Kiina haluavat palansa Afrikasta.
”Intia kilpailee Kiinan kanssa Afrikasta.” Näin uutisoi eteläafrikkalainen viikkolehti Mail & Guardian viime viikolla, jolloin Intian pääministeri yhdessä maan bisneseliitin kanssa kävi kauppaneuvotteluja Etiopiassa.
Puhutaan jo uudesta kilpajuoksusta Afrikkaan. Edellisen kerran Afrikkaa valtasivat toisiaan tuuppien eurooppalaiset. Nyt ei puhuta sivistyksestä, uusien alueiden löytämisestä ja villien tuomisesta moderniin maailmaan. Nyt puhutaan kapasiteetin vahvistamisesta, taitojen jakamisesta ja kehityksestä.
Niin, retoriikka on modernisoitunut, mutta sanojen takana haiskahtaa yksi yhteinen nimittäjä: Afrikassa nähdään hyötyä. Yksi suuri hyöty on öljy, jota myös Intia tavoittelee, koska 70 prosenttia sen käyttämästä öljystä tuodaan maahan.
Öljyn lisäksi mantereelta löytyy runsaasti muitakin luonnonvaroja – ja maata. Kaksi maailman väkirikkainta valtiota. Kuten artikkelissa todetaan: kilpailu resursseista, mineraaleista ja ruuasta ovat syitä uuden kilpajuoksun taustalla. Niitä tarvitaan talouskasvun polttoaineeksi.
Afrikan näkökulmasta tilanne on kinkkinen. Mitä jää käteen? Toistaako historia itseään? Kiina on rakentanut mantereelle teitä, siltoja, ratalinjoja ja voimaloita. Infrastruktuuri on osa kehitystä, mutta yleinen mielipide on kääntymässä kiinalaisia vastaan.
Miksi? Koska isot projektit eivät ole juurikaan tuoneet töitä paikallisille, vaan hankkeet on toteutettu kiinalaisin voimin, kiinalaisten yhtiöiden pussiin, jotka jo nyt dominoivat esimerkiksi Sambian rakennussektoria. Ihmiset ovat tyytymättömiä.
Toisaalta Afrikassa asuu vanhoja kiinalais- ja intialaisyhteisöjä, joiden isoisätkin ovat jo syntyneet mantereella. Heille Afrikka on koti, vaikka juuret ovat Aasiassa. Heidän elämäänsä uudet tulokkaat eivät tee välttämättä helpommaksi.
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Ja miten reagoivat Afrikan johtajat, jotka eivät toki ole jääneet vaille hyödystä.
